Zirkonian käyttö kiinteässä protetiikassa on lisääntynyt merkittävästi. Zirkonian mekaaniset ominaisuudet ovat erinomaiset verrattuna muihin kokokeraamisiin materiaaleihin, ja zirkoniasta valmistettujen rakenteiden hinta on edullisempi kuin vastaavien jalometallirunkoisten rakenteiden.
Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa vuosina 2007–2010 tehtyjen zirkoniarunkoisten kruunujen ja siltojen menestymistä. Tutkimuksessa kartoitettiin rakenteiden valmistusvaiheen ongelmia, alkuvaiheen komplikaatioita sekä onnistumista pidemmällä aikavälillä. Tutkimusaineisto koostui 173 potilaasta, joille hammaslääketieteen opiskelijat olivat valmistaneet yhteensä 268 zirkoniakruunua ja 120 zirkoniasiltaa. Osa kruunuista oli tehty metallirunkoisten rankaproteesien tukihampaisiin. Pääosa rakenteista koostui zirkoniarungosta, joka oli päällystetty posliinilla, mutta mukana oli myös monoliittisia rakenteita. Rakenteiden kiinnityspinta oli hiekkapuhallettu laboratoriossa alumiinioksidilla ja sementointiin oli käytetty itsekiinnittyvää kaksoiskovetteista muovisementtiä.
Tulosten perusteella rakenteiden valmistuksenaikaiset ongelmat ja alkuvaiheen komplikaatiot olivat vähäisiä, ja potilaat itse olivat tyytyväisiä heille tehtyihin rakenteisiin. Potilailla esiintyi jonkin verran ohimenevää vihlontaa ja ienverenvuotoa. Zirkoniarakenteet näyttivät keräävän vähemmän plakkia kuin kontrollihampaina toimineet kontralateraalipuolen hampaat, mutta verenvuoto vaikutti olevan yleisempää tukihampaiden kuin kontrollihampaiden ympärillä. Yleisin pidemmän aikavälin ongelma erityisesti silloissa ja rankaproteesien tukihampaissa olivat lohkeamat posliinissa. Lohkeamat olivat useimmiten pieniä ja voitiin kiillottaa hammaslääkärikäynnin yhteydessä. Tutkimusajanjakson jälkeen laboratoriotyövaiheet materiaalin käsittelyssä ovat muuttuneet, mikä näyttää vähentäneen posliinilohkeamien määrää. Lisäksi viime aikoina markkinoille on tullut uusia, entistä läpikuultavampia zirkoniamateriaaleja, jotka eivät vaadi päällepolttoposliinia.
Zirkoniakruunujen ongelmana olivat irtoamiset. Kirjallisuuden perusteella zirkonian adhesiivisesta sementoinnista on saatu lupaavia kliinisiä tuloksia, kun kiinnityspinta on sovituksen jälkeen puhdistettu hiekkapuhaltamalla alumiinioksidilla ja kruunun sementointiin on käytetty MDP-monomeerin sisältävää sementtiä tai sidosainetta. Tässä tutkimuksessa yksittäisten kruunujen selviytymisprosentti oli 3,9 vuoden jälkeen (vaihteluväli 2–6 vuotta) 89 % ja onnistumisprosentti 80. Siltojen selviytymisprosentti oli 4,9 vuoden jälkeen (vaihteluväli 3–7 vuotta) 100 % ja onnistumisprosentti 89.
Tämä Oulun yliopistossa ja Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa tehty tutkimus osoittaa, että zirkonia on käyttökelpoinen materiaali kiinteässä protetiikassa. Zirkonian tuomat hyödyt verrattuna muihin kokokeraamisiin materiaaleihin korostuvat erityisesti taka-alueen rakenteissa sekä silloin, kun useampia puuttuvia hampaita korvataan siltaproteesilla. Myös monoliittiset zirkoniarakenteet ja vain esteettisiltä alueilta poslinoidut zirkoniarakenteet vaikuttavat lupaavilta, mutta niiden osalta tarvitaan kliinisiä seurantatutkimuksia.

Juha Pihlaja
HLL (väit.)
juha.t.pihlaja@gmail.com

Väitöskirja tarkastettiin 27.5.2016 Oulun yliopistossa.

VASTAVÄITTÄJÄ
Pekka Vallittu, professori, Turun yliopisto

KUSTOS
Aune Raustia, professori, Oulun yliopisto

ESITARKASTAJAT
Timo Närhi, professori, Turun yliopisto
Jari Ahlberg, dosentti, Helsingin yliopisto

OHJAAJAT
Aune Raustia, professori, Oulun yliopisto
Ritva Näpänkangas, dosentti, Oulun yliopisto

Treatment outcome of zirconia single crowns and fixed dental prostheses

Verkkojulkaisun osoite: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1202-9