Vakavat veritaudit, kuten myelodysplastiset oireyhtymät, akuutit ja krooniset leukemiat ja lymfoomat, ovat heterogeeninen sairauksien ryhmä, joille on ominaista muutokset verisolujen jakautumisessa ja toiminnassa. Hoidot ovat usein intensiivisiä ja niissä on osana mm. kemoterapiaa ja kantasolusiirtoja. Sairaudet itsessään sekä niiden hoidot voivat aiheuttaa haittavaikutuksia myös suun alueella, esimerkiksi mukosiittia, suun kuivuutta ja käänteishyljintäreaktiota. Nykyisten suositusten mukaan suun tarkastuksen ja ylläpitohoidon tulisi olla osa hoitoprotokollaa. Tutkimuksia aikuisten veritautipotilaiden suunterveydestä on varsin vähän, ja tulokset ovat osin ristiriitaisia. Aikaisemmissa harvoissa tutkimuksissa on havaittu, että näiden potilaiden hammashoidon tarve on suuri veritaudin diagnosointihetkellä, ennen hoitoja ja niiden aikana.

Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa aikuisten veritautipotilaiden suunterveydestä. Väitöskirjatyö perustuu kolmeen osajulkaisuun. Tutkimus on tehty sveitsiläisellä potilasaineistolla Baselin yliopistossa Sveitsissä.

Tutkimuksessa selvitettiin potilaiden (n = 572) hampaiden kokonaismäärä ja karioituneiden hampaiden määrä, DMFT-indeksi, stimuloidun syljen määrä sekä akuuttien hammasperäisten infektioiden esiintyvyys. Kerättyjä suunterveyden parametreja verrattiin normaaliväestöstä kerättyyn vertailupopulaatioon (n = 289).  Tutkimuksissa analysoitiin suunterveydentilaa veritaudin diagnosointihetkellä, ennen kantasolusiirtoa ja sen jälkeen. Pitkittäistutkimuksessa seurattiin potilaiden suunterveyden parametrien kehitystä kahden vuoden seuranta-ajalla kantasolusiirron jälkeen. Lisäksi analysoitiin suun parametrien assosiaatiota potilaiden kuolleisuuteen kuuden kuukauden aikana kantasolusiirrosta.

Tutkimuksessa havaittiin potilaiden suun- ja hammashoidon tarpeen olevan suuri kaikkina tutkimusajankohtina. Potilailla oli enemmän kariesta, vähemmän hampaita, korkeampi DMFT-indeksi ja matalampi stimuloidun syljen eritys verrattuna kontrolliryhmään. Hyposalivaatio ja karies assosioituivat huonompaan eloonjäämisennusteeseen kantasolusiirron jälkeen verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut hyposalivaatota ja joiden karioituneiden hampaiden määrä oli vähäisempi. Pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että potilailla, joilla oli hyposalivaatiota, oli kohonnut suusairauksien riski. Tämä kävi ilmi kohonneena DMFT-indeksinä ja hampaiden määrän vähenemisenä kahden vuoden seurantajakson aikana.

Nämä havainnot tukevat suosituksia suun alueen tarkastuksista ja ylläpitohoidosta vakavan veritaudin diagnoosihetkellä ja hoitojen aikana. Ehkäisevän hammashoidon merkitys on korostunut näillä potilailla, sillä syljen erityksen vähenemisen takia suunterveyden ylläpitäminen vaatii erityistä huomiota.