Parodontiitti on hampaan kiinnityskudoksiin vaikuttava infektiolähtöinen tulehdussairaus. Yleensä se diagnosoidaan kliinisen tutkimuksen avulla. Etenkään suurissa väestötutkimuksissa tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, sillä kliininen tutkimus on työläs ja kallis menetelmä. Parodontiitin diagnostiikassa voitaisiin kuitenkin hyödyntää kokosylkeä, jota on helppo kerätä.

Paikallisten merkkiaineiden lisäksi syljestä voidaan löytää lähestulkoon kaikkia samoja molekyylejä kuin verenkierrosta. Vaikka kokosylki ei olekaan aluespesifi näyte, se tarjoaa valtavasti informaatiota sekä suunterveydestä että yleisterveydestä. Tämän väitöstyön tavoitteena olikin tutkia useiden infektiota, inflammaatiota ja kudostuhoa kuvaavien merkkiaineiden esiintymistä ja pitoisuuksia syljessä.

Väitöskirjatyön sylkinäytteet olivat peräisin kahdesta eri tutkimusväestöstä. Toinen oli alaotos Terveys 2000 -tutkimuksen aineistosta (n = 220) ja toinen Parogene-kohorttitutkimuksen aineisto (n = 445/455). Syljestä tutkittiin fosfolipidejä siirtävän proteiinin (PLTP) aktiivisuutta sekä yhden kemokiinin (interleukiini ([IL]-8), neljän sytokiinin (IL-1β, -17A, -23, lymfotoksiini-α [LTA]), myeloperoksidaasin (MPO) ja neljän luumetaboliaan liittyvän merkkiaineen (RANK-ligandi, osteoprotegeriini, osteokalsiini ja osteopontiini) pitoisuuksia. Lisäksi tutkimusten osallistujista oli käytettävissä suun kliininen ja röntgenologinen tutkimusdata sekä tiedot yhdistelmämerkkiaineeseen (CRS) perustuvasta parodontaalistatuksesta, subgingivaalisista bakteereista sekä syljen ja seerumin lipopolysakkaridin (LPS) aktiivisuudesta ja tietyistä bakteerivasta-aineista. Tämän ohella tiedossa oli tutkittavan sokeritasapaino sekä se, esiintyikö hänellä ihmisen MHC-kompleksin luokan III riskihaplotyyppi tai tiettyjä LTA-geenin polymorfismeja.

Syljen PLTP-aktiivisuus oli matalin niillä tutkituilla, jotka olivat menettäneet eniten hampaita. LPS-aktiivisuus ja korkea CRS-luokka olivat yhteydessä toisiinsa, kun taas kliininen parodontaalistatus liittyi syljen IL-1β-, IL-17A- ja IL-23 -pitoisuuksiin. Ienverenvuodolla, taskusyvyyksillä ja hampaiden lukumäärällä oli yhteys syljen IL-8-pitoisuuteen, ja MPO-pitoisuus liittyi äsken mainittujen lisäksi myös horisontaaliseen alveoliluukatoon.

Verensokeritasapaino vaikutti osaan syljen luumetaboliaa kuvaavista merkkiaineista, kun taas osaa näistä aineista löytyi syljestä vain hyvin matalina pitoisuuksina. CRS-luokalla oli vahva yhteys epäsuotuisaan subgingivaaliseen bakteeriprofiiliin, kohonneisiin parodontopatogeenien vasta-ainepitoisuuksiin, lisääntyneeseen ienverenvuotoon, syviin ientaskuihin, alveoliluukatoon ja hampaiden menetyksiin. Syljen korkea MPO-pitoisuus yhdistyi MHC-kompleksin luokan III riskihaplotyyppiin ja LTA-pitoisuus taas LTA-geenivariantteihin.

Tämän väitöstutkimuksen tulosten perusteella voidaan esittää, että biologisten merkkiaineiden IL-1β, IL-17A, MPO ja CRS määrittäminen sylkinäytteestä on potentiaalinen keino diagnosoida parodontiitti laajoissa väestötutkimuksissa.

Väitöstutkimus toteutettiin Turun yliopistossa.