Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää MMP-8-, MMP-9-, TIMP-1- ja MPO-entsyymien käyttökelpoisuutta atero-skleroottisten sydänsairauksien ja parodontiitin diagnostiikassa sekä kartoittaa, auttavatko MMP-9- ja TIMP-1-entsyymit sydänsairauksien sekundaaritapahtumien ennustamisessa. Lisäksi tutkittiin, onko parodontiitilla vaikutusta seerumin merkkiaineiden diagnostiseen arvoon sydänsairauksissa ja vaikuttaako sydänstatus puolestaan syljen entsyymeeihin, joista testataan parodontiittia. Viimeisenä tavoitteena oli tutkia tupakoinnin vaikutusta mainittuihin merkkiaineisiin.

Merkkiainepitoisuudet määritettiin kolmesta kansainvälisestä aineistosta: I) Ruotsissa kerätty Triangel-aineisto (N = 669) akuuttia koronaarisyndroomaa sairastavista potilaista ja heidän terveistä verrokeistaan; II) Saksassa kerätty tapaus-verrokkiaineisto (N = 198) iskeemistä aivoinfarktia sairastavista potilaista, joiden suun status oli arvioitu kyselylomakkeen sekä syljestä määritettävien molekyylien kumulatiivisen riskiarvion avulla; III) HUS:n alueelta kerätty Parogene-aineisto sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa käyneistä potilaista, joille oli tehty suun kokonaistutkimus (N = 508).

Väitöstutkimus osoitti, että syljestä mitattavat merkkiaineet ovat hyödyllisiä parodontaalidiagnostiikassa ja sydänstatuksella on vain pieni vaikutus tähän hyötyyn. Seerumin merkkiaineet taas ovat käyttökelpoisia sepelvaltimotautikohtauksen sekä iskeemisen aivoinfarktin diagnostiikassa. Tämä havainto oli erityisen selkeä saksalaisaineistossa: siinä kohonneet seerumin biomarkkerit yhdistyivät iskeemiseen aivoinfarktiin, kun taas terveillä kontrolleilla syljen merkkiainepitoisuudet olivat koholla, mikäli henkilö sairasti keräyshetkellä parodontiittia. Parogene-aineistossa parodontiitti kuitenkin häiritsi erityisesti seerumin MMP-9-diagnostiikkaa akuutissa koronaarisyndroomassa, mikä viittaa parodontaalisairauksien aiheuttamiin systeemivaikutuksiin. Lisäksi havaittiin, että tupakointi heikentää selkeästi sekä syljen että seerumin merkkiaineiden diagnostista arvoa ja että tupakointitavat – tupakoinnin määrä, kesto ja aika tupakoinnin lopettamisesta – vaikuttavat eri tavalla eri merkkiaineisiin.

Parodontiitilla ja sydän- ja verisuonisairauksilla on selkeä yhteys toisiinsa. Molempien sairauksien patofysiologiassa soluväliaineen hajotuksella, johon tutkitut entsyymit osallistuvat, on tärkeä merkitys, joten samoja merkkiaineita voidaan hyödyntää molempien tautien tutkimuksessa. Rajoituksena kuitenkin on, että sylkimittaukset soveltuvat ainoastaan parodontiittidiagnostiikkaan ja seerumimittaukset sydän- ja verisuonisairauksien diagnostiikkaan. Tupakointi on tekijä, joka tulee huomioida kaikkia tässä tutkittuja sylki- ja seerumimerkkiaineita käyttäessä. Nämä merkkiainetestit voisivat soveltua laajemminkin terveydenhuoltoalan eri ammattiryhmien käyttöön sydän- ja verisuonisairauksien sekä parodontiitin seulonnassa, varhaisessa diagnostiikassa ja ennaltaehkäisyssä. Merkkiaineiden pitoisuuksiin vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, joten lisätutkimuksia kaivataan, ennen kuin näitä markkereita voidaan hyödyntää kliinisessä työssä laajamittaisesti.

Väitöstutkimus tehtiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, Suu- ja leukasairauksien osastolla.