Tässä valtakunnallisten Terveys 2000- ja Terveys 2011 -tutkimusten aineistoihin perustuvassa väitöstutkimuksessa selvitettiin, onko tiettyjen monityydyttymättömien rasvahappojen saannilla sekä ravitsemussuositusten ja erityisesti Itämeren ruokavalion noudattamisella yhteyttä hampaiden kiinnityskudossairauksiin.

Parodontiitin tunnistettuja riskitekijöitä ovat puutteellinen suuhygienia, tupakointi, diabetes, lihavuus ja perinnöllinen alttius. Myös elimistön matala-asteisen tulehdustilan on havaittu liittyvän parodontiittiin. Ruokavalion ajatellaan voivan vaikuttaa ientulehduksen ja parodontiitin kehittymiseen juuri kiihdyttämällä tai vaimentamalla elimistön matala-asteista tulehdusta. Osa ruokavalion vaikutuksesta suun terveydentilaan voi välittyä myös painonhallinnan kautta.

Tässä tutkimuksessa ruoka- ja ravintoaineiden saantia mitattiin osallistujille tehdyllä, 128-kohtaisella ruuankäyttökyselyllä. Ruokavalion laatua arvioitiin kyselyvastauksista Itämeren ruokavalioindeksin ja suomalaisten ravitsemussuositusten noudattamista mittaavan indeksin avulla. Itämeren ruokavalio perustuu paikallisiin, pohjoismaisiin raaka-aineisiin ja myötäilee ravitsemussuosituksia. Keskeisiä Itämeren ruokavalion ainesosia ovat hedelmät, marjat ja kasvikset, viljoista erityisesti ruis, ohra ja kaura, vähärasvainen maito, kala ja rypsiöljy. Punaista lihaa, kovaa rasvaa ja alkoholia suositellaan käytettäväksi vain harkiten.

Ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalio on samankaltainen kuin Itämeren ruokavalio, mutta siinä raaka-aineiden paikallista alkuperää ei erityisesti korosteta.

Tutkimuksessa havaittiin, ettei monityydyttymättömien rasvahappojen saannilla tai saantisuhteella ollut yhteyttä hampaiden kiinnityskudosten tilaan eli ienverenvuotoon tai syventyneisiin ientaskuihin. Itämeren ruokavalio ja ravitsemussuositusten noudattaminen olivat tupakoimattomilla henkilöillä yhteydessä vähäisempään ienverenvuotoon, mutta tupakoivilla henkilöillä tällaista yhteyttä ei todettu. 11 vuoden seurannassa todettiin, että Itämeren ruokavaliosta ja ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta poikkeaminen liittyi syventyneiden ientaskujen muodostumiseen.

Koska väitöskirjatyöhön ei sisältynyt kokeellista osiota, ei tulosten perusteella voida antaa suoranaisia suosituksia. Tulokset kuitenkin rohkaisevat suunnittelemaan kokeellisia tutkimuksia, joissa ruokavalion merkitystä ien- ja kiinnityskudossairauksien ehkäisyssä ja hoidossa tutkittaisiin joko osana elämäntapaneuvontaa tai ravitsemusinterventiota. Tulokset viittaavat siihen, että ravitsemussuosituksiin perustuvan ruokavalion noudattaminen voisi ehkäistä ien- ja kiinnityskudossairauksien varhaisten muotojen kehittymistä.