Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksella tehtiin vuosina 1967–1994 pitkittäistutkimus, jonka yhtenä tavoitteena oli luoda väestökohtaiset viitearvot suomalaisten lasten kraniofakiaaliselle kasvulle sekä selvittää, millaisia väestöspesifisiä piirteitä liittyy kasvun määrään, ajoitukseen ja nopeuteen. Tämä väitöskirjatyö perustuu yllä mainittuun tutkimukseen, ja siinä keskityttiin lasten kallon, kasvojen ja leukojen kasvuun sekä kehitykseen lateraalikalloröntgenkuvista tarkasteltuina.

Helsingin yliopistolla tehdyn tutkimuksen aineisto muodostui terveistä suomalaislapsista, joita tutkittiin säännöllisin väliajoin syntymästä saakka noin 25 vuoden ikään asti. Tutkimus alkoi jo ennen lasten syntymää, sillä lasten äideille tehtiin perusteellinen suun alueen tarkastus odotusaikana. Lapset tutkittiin syntymästä lähtien aluksi puolivuosittain, mutta vuodesta 1979 lähtien tutkimukset suoritettiin kerran vuodessa. Eniten lapsia oli tutkimuksessa mukana viisivuotiaina (435 lasta).

Säännöllisesti toistetuissa laajoissa tutkimuksissa selvitettiin lasten kallon ja kasvojen kasvua ja kehitystä, hampaiston kehitystä, karieksen ilmaantuvuutta, syljen koostumusta, hampaiden mineraalikoostumusta, kiinnityskudosten terveyttä, leukanivelten toimintaa, purentavoimia sekä hampaiden kulumista. Samalla seurattiin lasten somaattista kasvua.

Säännöllisesti seurantakäynneille osallistuneita lapsia oli tutkimuksen lopussa jäljellä 190. Useimmat heistä olivat tutkimuksen päättyessä 24–25-vuotiaita ja nuorimmat 19–20-vuotiaita. Tämän väitöskirjatutkimuksen aineisto muodostui niistä 105 terveestä lapsesta (50 poikaa ja 55 tyttöä), jotka jäivät jäljelle, kun oikomishoitoa saaneet lapset suljettiin pois. Poissulkeminen tehtiin, koska tiedetään, että oikomishoito vaikuttaa kasvuun.

Lateraalikalloröntgenkuvia oli otettu seuranta-aikana 3–8 kappaletta kustakin tutkittavasta (n = 551). Kallokuvat analysoitiin, ja mittaustuloksien perusteella laadittiin taulukoita, kasvukäyriä ja kasvunopeuskäyriä. Nämä muodostavat suomalaislasten viitearvot, jotka kuvaavat kraniofakiaalialueen eri osien kokoa, muotoa ja pituuksia sekä näissä havaittavia kasvumuutoksia eri ikävaiheissa.

Tutkimusten tärkeimmät havainnot ovat, että suomalaislasten kraniofakiaalinen kasvumalli on voimakkaasti sulkeutuva ja että heidän kasvojensa muoto on kulmikkaampi kuin esimerkiksi britti- tai amerikkalaislapsilla. Sulkeutuva kasvumalli oli havaittavissa kallonpohjan kulmasta alkaen aina alaleuan kasvumuutoksiin asti. Sukupuoliero näkyi tuloksissa selkeänä siten, että pojilla oli sulkeutuvampi kasvumalli ja selvempi murrosiän kasvupyrähdys alaleuassa kuin tytöillä. Monissa mitoissa havaittiin etenkin pojilla myöhäiskasvua ikävuosien 20 ja 25 välillä.

Saatuja viitearvoja voidaan hyödyntää normaalin ja normaalista poikkeavan kasvun tutkimuksessa ja seurannassa, oikomishoidon suunnittelussa sekä kraniofakiaalisten oireyhtymien erityishoidoissa.

Väitöskirja tarkastettiin 9.10.2020 Helsingin yliopistossa.