Purentaelimistön toimintahäiriöt (engl. temporomandibular disorders, TMD) ovat leukanivelten, puremalihasten sekä niihin läheisesti liittyvien kudosten kiputiloja, sairauksia ja toimintahäiriöitä.

Tässä väitöstutkimuksessa arvioitiin purentaelimistön toimintahäiriöihin liittyvien löydösten ja kipuoireiden esiintyvyyttä sekä niiden välistä yhteyttä suomalaisessa aikuisväestössä Terveys 2011 -tutkimuksen aineiston pohjalta. Lisäksi toteutettiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT), jossa arvioitiin purentakiskohoidon vaikutusta TMD-löydösten ja -oireiden esiintyvyyteen ja suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun sekä kartoitettiin masentuneisuuden ja epäspesifisten fyysisten oireiden vaikutusta hoitotuloksiin.

Terveys 2011 -tutkimuksen aineisto (n = 1 577) kerättiin haastattelujen ja kliinisten suunterveystutkimusten avulla. Näihin kuuluivat myös TMD-löydösten selvittäminen ja TMD-oirekyselyt. RCT-tutkimuksessa 80 TMD-potilasta jaettiin satunnaisesti kisko- ja kontrolliryhmään. Kontrolliryhmään kuuluvat saivat neuvontaa ja ohjeet puremalihasharjoitteiden tekemistä varten. Kiskoryhmään kuuluvat saivat näiden lisäksi myös purentakiskohoitoa. Tutkimuksen alussa osallistujien masennusoireita ja epäspesifisiä fyysisiä oireita kartoitettiin Research Diagnostic Criteria for TMD -kriteeristön kyselyillä. Vastemuuttujina olivat kasvokivun voimakkuus, TMD-oireiden esiintyminen ja suunterveyteen liittyvä elämänlaatu.

Terveys 2011 -tutkimuksen osallistujista 34,6 %:lla oli vähintään yksi TMD-löydös. Viikoittaista kasvokipua koki 8,0 % ja viikoittaista kipua hampaita yhteen purressa tai leukojen avauksessa 5,8 % osallistujista. Naissukupuoli, korkea ikä, matala koulutustaso, vähäinen hampaiden määrä ja heikko itsekoettu terveys olivat yhteydessä TMD-löydöksiin ja -oireisiin. Itseraportoidut TMD-kipuoireet liittyivät merkitsevästi kliinisesti todettuihin TMD-kipulöydöksiin.

RCT-tutkimuksessa kisko- ja kontrolliryhmien välillä ei 12 kuukauden seurannassa ilmennyt merkitseviä eroja kasvokivussa, TMD-oireissa tai suunterveyteen liittyvässä elämänlaadussa. Masentuneisuusoireet ja epäspesifiset fyysiset oireet olivat TMD-potilailla suhteellisen yleisiä, ja ne näyttivät vaikuttavan negatiivisesti TMD:n hoitotuloksiin.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kliinisesti havaittavia TMD-löydöksiä esiintyy kolmanneksella suomalaisesta aikuisväestöstä, kun taas itseraportoituja TMD-oireita ilmenee vähemmän. Neuvonnan ja puremalihasharjoitteiden lisäksi annettava purentakiskohoito ei näytä tarjoavan lisäapua TMD-löydösten ja -oireiden lievittämiseen tai elämänlaadun parantamiseen – tosin aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia suuremmalla aineistolla, sillä TMD-potilaat ovat heterogeeninen joukko. Terveydenhuollossa tulee myös ottaa huomioon, että huono yleinen terveydentila ja naissukupuoli ovat TMD:n riskitekijöitä ja että psykososiaaliset tekijät saattavat vaikuttaa TMD:n hoitotuloksiin.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty Itä-Suomen yliopistossa.