Väitöstutkimuksessa todettiin muutoksia sekä kasvokivuista kärsivien aikuisten että verrok­kien purennassa 12 vuoden seuranta-aikana. Digitaaliset mittausmenetelmät olivat tarkkoja ja toistettavissa.

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) käsittävät joukon subjektiivisia ja kliinisesti havaittavia puremalihaksiin, leuka­niveliin ja niiden ympärillä oleviin rakenteisiin liittyviä ongelmia. Yleisimmät kliiniset oireet ovat leukanivelen naksuminen, puremalihasten kipu ja alaleuan rajoittuneet liikkeet. Muita oireita ovat kasvo­kipu, päänsärky ja korvakipu.

TMD:n etiologia on monisyinen, ja TMD:n ja purennan välinen yhteys on edelleen kiistanalainen. Vallitseva käsitys kuitenkin tukee ajatusta, etteivät purennalliset tekijät ole bruksismia synnyttävinä taustatekijöinä. Purennalliset tekijät saattavat kuitenkin olla ylläpitävinä ja/tai vaikuttamassa bruksismin yhteydessä syntyviin kliinisiin oireisiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia TMD:n esiintyvyyttä suomalaisessa aikuisväestössä sekä rekisteröidä purennassa tapahtuvia muutoksia 12 vuoden seurannassa. Tutkimusaineisto on osa Pohjois-Suomen syntymäkohortti (NFBC66) 1966:ta.

Tutkimusta varten kehitettiin digitaalisten mallien purennan piirteiden analysointiin analysointimalli ja -protokolla professori Pirttiniemen vuonna 1991 esittämän menetelmän pohjalta. Menetelmässä verrataan ylä- ja alaleuan kulmahampaiden epäsymmetriaa mittaamalla niiden distaalisimpien pisteiden eroa sekä keskiviivan epäsymmetriaa purentatasoon nähden.

Tässä tutkimustyössä tutkittiin myös ensimmäisten poskihampaiden mesiaalisimpien pisteiden ero purentatasoon nähden. Uuden digitaalisen tutkimus­menetelmän sopivuus ja tarkkuus testattiin vertaamalla toisiinsa manuaalista ja digitaalista mittausmenetelmää ja mittausten toistettavuutta sekä uusittavuutta.

Tässä aineistossa TMD-löydösten esiintyvyys 46-vuotiailla oli 34,2 % ja naisilla havaittiin kliinisiä oireita useammin kuin miehillä. Manuaalisten ja digitaalisten menetelmien vertailu osoitti hyvän vastaavuuden kaikissa mittauksissa. Digitaalisessa menetelmässä tutkijoiden väliset mittaustulosten erot olivat vähäiset.

12 vuoden seurannassa kasvokipuryhmässä purennassa todetut poikkeamat sekä ylipurenta olivat merkittävästi lisääntyneet ja keskiviivan ja vasemman sivualueen hampaiden epäsuhdat olivat merkittävästi vähentyneet. Verrokki­aineistossa todettiin ylähammaskaaren etuosan ja vasemman puolen kulmahampaiden purentasuhteiden parantuneen ja keskiviivan poikkeaman vähentyneen merkitsevästi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että purenta muuttuu läpi aikuisiän. Verrokki­ryhmässä purennan todettiin olevan stabiilimpi takahammasalueella ja etuhampaiden purentasuhde oli lähempänä ihanteellista purentaa. Digitaaliset hammaskaarten väliset mittausmenetelmät ovat tarkkoja ja toistettavissa, ja­ digitaalinen purennan mallintaminen mahdollistaa toiminnallisen purennan tutkimisen.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty Oulun yliopistossa.