Angle II -luokan purenta ja hampaiston ahtaus ovat yleisimpiä purentavirheitä. AII-luokan purentavirhettä esiintyy yli 20 %:lla väestöstä, ja ahtauden esiintyvyys on 25–40 % riippuen käytetystä arviointimenetelmästä. Niskavetolaite on Suomessa yksi yleisimmin käytetyistä oikomishoitolaitteista AII-luokan purennan ja ahtauden varhaishoidossa. Niskavetohoidon vaikutuksia hampaistoon ja luustoon on tutkittu laajasti, ja ne tunnetaan hyvin. Niskavetohoidon vaikutuksia ja hoidon ajoituksen merkitystä lapsilla, joilla on AII-luokan purenta, on kuitenkin selvitetty vain muutamissa satunnaistetuissa, kontrolloiduissa seurantatutkimuksissa.

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia, miten eri tavoin ajoitettu niskavetohoito vaikuttaa hampaistossa, kasvojen luustossa ja nielun ilmateissä tapahtuviin muutoksiin lapsilla, joilla on AII-luokan purentavirhe. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sukupuolen vaikutusta hoitotuloksiin.

Tutkimuksen aineiston muodosti 67 seitsemänvuotiasta lasta, joilla oli todettu AII-luokan purentavirhe. Heidät jaettiin satunnaistamalla kahteen tutkimusryhmään. Varhaisemman hoidon ryhmän niskavetohoito aloitettiin noin 7,8 vuoden iässä; samaan aikaan myöhäisemmän hoidon ryhmän kasvua ainoastaan seurattiin. Myöhäisemmän hoidon ryhmälle aloitettiin samankaltainen niskavetohoito noin 9,5 vuoden iässä, ja tällöin varhaisemman hoidon ryhmän kasvua seurattiin. Ryhmien seuranta jatkui 11,5 ikävuoteen asti. Lapset tutkittiin kolme kertaa: tutkimuksen alussa, myöhäisryhmän niskavetohoidon alkaessa sekä myöhäisryhmän hoidon lopussa. Lapsista 56 pysyi tutkimuksessa mukana loppuun asti. Ensisijaiseksi vasteeksi katsottiin kipsimalleista ja kefalometriakuvista todetut muutokset, ja mittaustuloksia verrattiin ryhmien ja sukupuolten välillä.

Hoidon ajoitus ja sukupuoli vaikuttivat hampaistomuutoksiin. Varhaisempi hoito osoittautui vaikutuksiltaan tehokkaammaksi kuin myöhemmin ajoitettu hoito, erityisesti poikien tapauksessa. Hammaskaaret olivat varhaisemman niskavetohoidon jälkeen pidempiä ja leveämpiä kuin myöhäisemmän hoidon. Ero hammaskaarten leveydessä oli pojilla tilastollisesti merkitsevä. Niskaveto ohjasi molemmissa hoitoryhmissä yläleuan kasvua ja paransi leukojen välistä sagittaalisuhdetta. Hoidon ajoituksella tai hoidettavan sukupuolella ei ollut merkittävää vaikutusta luustollisiin muutoksiin. Tässä tutkimuksessa ei voitu osoittaa, että niskavetohoidolla olisi haitallisia vaikutuksia nielun ilmateiden rakenteisiin.

Tämän väitöskirjatutkimuksen perusteella niskavetohoitoa voidaan suositella Angle II -purennan varhaiseksi hoitomuodoksi. Hoidon optimaalista ajoitusta ei määritä niinkään potilaan ikä, vaan yksilöllinen kasvu ja kehitys.

Väitöstutkimus tehtiin Oulun yliopiston Suun terveyden tutkimusyksikössä.