Hampaiston ensimmäisessä ja toisessa vaihduntavaiheessa lapsille tehdään enemmän hampaiston panoraamatomografia (PTG)- ja kallolateraalitutkimuksia kuin mitään muita röntgentutkimuksia – jollei intraoraalikuvia lasketa mukaan.

Koska lapset ovat herkempiä ionisoivalle säteilylle kuin aikuiset, on erityisen tärkeää, että lasten säteilyaltistus minimoidaan. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin, kuinka hyvin 7–12-vuotiaiden helsinkiläislasten PTG- ja kallolateraalitutkimuksissa on noudatettu kansainvälisesti laadittuja säteilysuojeluperiaatteita, jotka koskevat kuvausten oikeutusta ja optimointia.

Retrospektiivinen tarkastelu osoitti, että tässä ikäryhmässä 95 % PTG-kuvista oli otettu purennan kehityksen seurantaan ja oikomishoitoon liittyvistä syistä ja kaikki kallolateraalikuvat ortodonttisista syistä. Yli puolet PTG-kuvista oli otettu ennen varsinaisen oikomishoidon alkua. Lähes joka kolmas röntgenlähete oli puutteellinen; samoin lähes joka kolmannesta PTG-kuvasta puuttui lausunto ja kallolateraalikuvasta kefalometrinen analyysi.
PTG-tutkimuksissa lapsia oli kuvattu pääosin aikuisten ohjelmalla, jossa on tarpeettoman suuri kuva-ala suhteessa lasten anatomiaan ja kokoon.

Osapanoraamakuvausta, jossa kuva-ala rajataan pelkästään kiinnostuksen kohteeseen, ei ollut hyödynnetty lainkaan, vaikka viidennes kuvista oli otettu aiemminkin kuvatuista lapsista oikomishoidon seurantaa varten. Suurimmassa osassa kuvista kuva-ala oli liian laaja ja kattoi säteilyherkkiä rakenteita, joiden visualisointi ei ole välttämätöntä diagnoosin ja hoidon suunnittelun kannalta.

Kallolateraalikuvauksessa oli useimmiten käytetty kilpirauhassuojaa. Kuitenkin vain neljänneksessä kuvaustilanteista suoja oli asetettu oikealle tasolle siten, että se suojasi kilpirauhasen, mutta jätti näkyviin neljä ylintä kaulanikamaa, joiden perusteella voidaan karkeasti arvioida pubertaalisen kasvuspurtin ajoittumista.

Hukkakuvien lukumäärä ylitti lievästi Säteilyturvakeskuksen määrittelemän ylärajan, mutta se jäi kuitenkin Euroopan komission asettaman ylärajan alapuolelle.

Kaikki hoidon kannalta tärkeät löydökset sijaitsivat hampaiston alueella, eikä leukanivelistä tai luustruktuurista löytynyt patologisia muutoksia.

Se, että lapsille tarkoitettua PTG-ohjelmaa ja osa-PTG-ohjelmia käytettiin huolestuttavan vähän, toimi kimmokkeena toteuttaa koulutuksellinen interventio, joka suunnattiin koko Helsingin kaupungin hammashoitohenkilökunnalle ja erityisesti oikomishoidon erikoishammaslääkäreille. Kun edellä mainittujen ohjelmien käyttöä tarkasteltiin prospektiivisesti vuoden ajan intervention jälkeen, osoittautui, että käyttö oli lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi.

Kaiken kaikkiaan tutkimus paljasti, että kansainvälisiä ohjeistuksia ja suosituksia noudatetaan lasten hammaslääketieteellisessä ekstraoraalikuvantamisessa puutteellisesti. Koko suun terveydenhuollon tiimi ja erityisesti ortodontit tarvitsevat lasten säteilysuojeluun liittyvää tietojen ja taitojen päivitystä sekä lisäkoulutusta, jotta kuvantamiskäytännöt kehittyisivät. Lisäksi laitevalmistajien tulisi parantaa kuvausohjelmia ja erityisesti kuva-alojen säädettävyyttä, sillä laitteilla kuvataan hyvin erikokoisia ja eri-ikäisiä lapsia.

Väitöstutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Suu- ja leukasairauksien osastolla radiologian ja ortodontian oppialojen yhteistyönä.

Väitöskirja tarkastettiin 7.4.2017 Helsingin yliopistossa.