Niskaveto on Suomessa ja muualla maailmassa yksi yleisimmistä Angle II -luokan purentavirheen korjaamisessa käytetyistä oikomiskojeista. Niskavetohoidolla voidaan viedä yläleuan ensimmäisiä pysyviä takahampaita distaaliseen suuntaan sekä jarruttaa yläleuan siirtymistä eteenpäin (displacement).

Niskavetoa on käytetty olettaen, että kevyt voima vaikuttaa hampaistoon ja suuri voima luustoon. Niskavetoa on käytetty vuosikymmeniä ja tutkittu paljon, mutta toistaiseksi ei ole tutkittu voiman määrää ja keston vaikuttavuutta.

Tässä kliinisessä kontrolloidussa väitöstutkimuksessa hoidettiin neljääkymmentä yhdeksänvuotiasta lasta niskavedolla. Heidät jaettiin kevyen (300 g) tai suuren (500 g) voiman ryhmiin ja heitä pyydettiin pitämään kojetta kymmenen tuntia vuorokaudessa.

Potilaat käyttivät oikomiskojetta iltaisin sekä öisin nukkuessaan kymmenen kuukauden ajan. Hoitomyöntyvyys ja hoidossa käytetty voima rekisteröitiin kojeeseen yhdistetyllä elektronisella laitteella (Smartgear, Swissorthodontics, Sveitsi). Ennen hoitoa ja hoitojakson jälkeen potilaista otettiin leukapanoraama ja kallolateraalikuva sekä jäljennökset kipsimalleja varten, jotka analysoitiin digitaalisesti (Romexis, Planmeca, Suomi). Potilaita hoidettiin osana Turun yliopiston hammaslääkärikoulutusta Turun terveyskeskuksen hammasklinikalla vuosina 2011–2012.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että voiman määrän taso voidaan määrittää niskavetohoidossa aktivoinnilla kevyeksi tai voimakkaaksi, mutta sille ei voida määrittää tarkkaa arvoa. Voiman määrä vaihtelee jatkuvasti pään asennon muuttuessa, hyvin kevyestä erittäin voimakkaaseen. Kevyellä voimalla aktivoitua niskavetoa koehenkilöt pitivät enemmän iltaisin ja öisin sekä koulu- ja loma-aikana. Kallolateraalikuvien perusteella niskavetohoidolla saadaan luustollisia ja hampaistollisia vaikutuksia sekä voimakasta että kevyttä voimaa käyttämällä. Yksilölliset erot ovat suuria.

Molemmissa ryhmissä yläleuan siirtyminen eteenpäin estyi ja yläleuan takahampaat siirtyivät distaaliseen suuntaan. Ryhmien välillä ei havaittu eroja niskavedon vaikuttavuudessa, mutta suuremman voiman ryhmässä vaikutukset saatiin lyhyemmällä kojeen käyttöajalla.

Molemmissa ryhmissä ylähammaskaari saatiin leveämmäksi ja tilavammaksi ahtauden purkamiseksi. Alahammaskaari seurasi yläkaarta spontaanisti, mutta vaikutukset olivat vähäisempiä. Ylä- ja alakaarelle saatiin kevyen voiman ryhmässä enemmän levitystä takahammasalueelle, mikä saattaa johtua paremmasta kooperaatiosta hoidon aikana. Voimakkaalla voimalla yläleuan ensimmäiset ja toiset takahampaat kallistuvat helpommin distaaliseen suuntaan, vaikka kojetta käytettiin vähemmän. Takahampaiden kallistumisen katsotaan olevan hoidon sivuvaikutus.

Tämän väitöstutkimuksen perusteella voidaan suositella, että niskavetohoidossa käytetään kevyttä voimaa (300 g).

Tutkimus toteutettiin Turun yliopiston, Turun terveyskeskuksen, Tampereen yliopiston, Oulun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä.