Maailmassa on noin 3 miljardia ihmistä, joilta puuttuu ainakin yksi hammas. Puuttuvan hampaan korvaamiseksi on useita hoitomenetelmiä, mutta lähimmäksi luonnollista tilannetta päästään korvaamalla hammas implanttiin kiinnitettävällä kruunulla. Hammasimplantit eivät kuitenkaan kiinnity ympäröiviin luu- ja pehmytkudoksiin samalla tavoin kuin luonnonhampaat.

Lähes kaikki nykyisin käytettävät titaani-implantit luutuvat hyvin leukaluuhun, mutta implanttia ympäröivä ienkudos ei muodosta suoraa biologista liitosta implanttirakenteen kanssa. Heikko liitos luo väylän, jota pitkin bakteerit pääsevät siirtymään ikenen alla oleviin kudoksiin. Tämä voi johtaa implanttia ympäröivän leukaluun infektioon ja lopulta implantin menettämiseen.

Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin mahdollisuutta parantaa ienkudoksen ja sen kiinnittymisen kannalta tärkeiden solujen tarttumista implanttirakenteiden pinnalle. Työssä tutkittiin nanoteknologiaan pohjautuvan titaanidioksidipinnoitteen soveltuvuutta ja toimivuutta zirkoniasta valmistettujen testimateriaalien pinnalla. Zirkonian käyttö on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti hammasproteettisissa hoidoissa, ja sen käyttö on yleistynyt myös hammasimplanttihoidoissa.

Väitöstyön tulokset osoittavat, että zirkonian pinnalle voidaaan valmistaa titaanidioksidipinnoite heikentämättä materiaalin taivutuslujuutta. Sooli-geelimenetelmällä valmistettava pinnoite muuttaa materiaalin pinnan hydrofiiliseksi, mikä nopeuttaa verihyytymän muodostumista pinnalle. Ienkudoksen solut ja paraneva kudos muodostavat biologisesti tiiviin liitoksen pinnoitetun zirkonian kanssa.

Saadut tulokset ovat lupaavia ja ne luovat hyvän pohjan pinnoitteen kliinisille tutkimuksille. Tulokset on julkaistu neljänä erillisenä työnä kansainvälisissä biomateriaaleihin ja hammasimplantteihin keskittyvissä julkaisusarjoissa.

Väitöstutkimus on tehty Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella.

Väitöskirja tarkastettiin 12.4.2019 Turun yliopistossa.