Pysyvien hampaiden puhkeamisaikataulun ja purennan kehityksen tuntemus on tärkeää arvioitaessa ortodonttisen hoidon tarvetta ja ajoitusta. Purentapoikkeamat ovat yleisiä; niiden esiintyvyys vaihtelee 39:stä 93 %:iin.

Pysyvien hampaiden puhkeamiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten etninen ryhmä, ravitsemus, hormonaaliset tekijät, systeemiset sairaudet, pituus ja paino sekä sukupuoli. Sekulaarisia muutoksia, jotka ilmenevät fyysisen kasvun kiihtymisenä ja sukupuolisen kehityksen nopeutumisena, on raportoitu monissa Euroopan maissa. Aikuispituus on kasvanut ja puberteetin sekä kuukautisten alkamisikä aikaistunut. Sekulaarinen trendi on havaittu myös hampaiden puhkeamisessa.

Väitöstutkimuksessa arvioitiin hampaiston ja purennan kehitystä eri väestöryhmissä. Lisäksi selvitettiin mahdollisia sekulaarisia muutoksia suomalaislasten pysyvien hampaiden puhkeamisessa. Väestöryhmien vertaamiseksi tutkittiin 1 579 suomalaista ja 869 tansanialaista lasta. Pysyvien hampaiden puhkeamisessa mahdollisesti tapahtuneiden sekulaaristen muutosten arvioimiseksi verrattiin 2000-luvun vaihteessa syntyneitä suomalaislapsia (n = 483) 1980-luvun vaihteessa syntyneisiin (n = 312).

Purentavirheet, erityisesti distaalipurenta, suuri horisontaalinen ylipurenta ja syväpurenta, olivat selvästi yleisempiä suomalaisilla. Distaalipurentaa ja suurta horisontaalista ylipurentaa esiintyi eniten 1. vaihduntavaiheen lopussa ja esiintyvyys väheni siirryttäessä kohti pysyvää hampaistoa. Ainoastaan etualueen avopurenta oli tansanialaisilla yleisempi. Aukkoisuutta esiintyi yleisesti molemmilla etnisillä ryhmillä, kun taas ahtaus oli selkeästi korostunut suomalaisilla.

Suomalaislapsilla havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys ahtauden ja distaalipurennan, suuren horisontaalisen ylipurennan ja syväpurennan välillä. Osoituksena sekulaarisesta trendistä 1. vaihduntavaiheen hampaat puhkesivat 2000-luvun vaihteessa syntyneillä aikaisemmin kuin 20 vuotta aiemmin syntyneillä, ja 2. vaihdunnan hampaissa näkyi tendenssi myöhäisempään puhkeamiseen.

Tutkimuksen mukaan purentapoikkeamien esiintyvyys on väestökohtaista. Ainoat sukupuolten väliset erot todettiin syväpurennan ja yläetualueen ahtauden esiintymisessä. Suomalaislasten hampaiston vaihduntavaihe on sekulaarisista muutoksista johtuen pidentynyt, mikä on huomioitava diagnostiikassa ja oikomishoidon ajoituksessa, varsinkin 2-vaiheisessa oikomishoidossa.

Työssä esitetään pysyvien hampaiden puhkeamisaikataulun ohjearvot suomalaislapsille − erikseen tytöille ja pojille. Ne auttavat arvioimaan, onko lapsen hampaiden puhkeaminen normaalirajoissa, aikaistunut tai viivästynyt, vai onko mahdollisesti kyseessä kehityshäiriö.

Väitöstutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa.

Väitöskirja tarkastettiin 18.9.2015 Itä-Suomen yliopistossa.