Vuosina 2001–2002 Suomessa toteutetun hammashoitouudistuksen yhteydessä kuntien velvollisuus järjestää suun terveydenhuolto sekä Kansaneläkelaitoksen maksama sairausvakuutuskorvaus yksityishammaslääkärin antamasta hoidosta laajennettiin koskemaan koko väestöä. Tämä toteutettiin käytännössä ottamalla myös ennen vuotta 1957 syntyneet suomalaiset julkisen hammashoidon tuen piiriin. Hammashoitouudistuksen tavoitteena oli, että julkisesti tuettuun hammashoitoon pääsy perustuisi vain hoidon tarpeeseen eikä niinkään yksilön ikään, taloudelliseen tilanteeseen tai asuinpaikkaan liittyviin tekijöihin, kuten ennen uudistusta.

Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin hammashoitouudistuksen vaikutuksia sosioekonomisiin eroihin hammashoitopalvelujen käytössä ja koetussa suunterveydessä. Tutkimusaineistona käytettiin Kansaneläkelaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen toteuttamia väestökyselyjä. Nämä kyselyt oli tehty ennen uudistusta vuonna 2001 sekä uudistuksen jälkeen vuosina 2004 ja 2007. Tutkimusväestönä olivat vuonna 1970 ja tätä aikaisemmin syntyneet aikuiset.

Tulokset osoittivat, että hammashoitouudistuksen jälkeen yli 30-vuotiaat suomalaiset käyttivät terveyskeskushammaslääkäripalveluja merkittävästi enemmän kuin ennen uudistusta. Sosioekonomisesti parempiosaisia suosiva eriarvoisuus suun terveydenhuoltopalvelujen käytössä näytti kaventuneen hieman vuodesta 2001 vuoteen 2007. Suun terveydenhuoltopalvelujen käytön sosioekonomisia eroja selittäviä tekijöitä olivat kotitalouden tulot, yksityishammaslääkäripalvelujen käyttö sekä tapa käydä säännöllisesti hammashoidossa.

Yleisesti ottaen suunterveyteen liittyvä elämänlaatu parani ja koettu hoidontarve väheni tutkimusväestössä uudistuksen jälkeen. Hammassäryn yleisyydessä tai itse arvioidussa suunterveydessä sen sijaan ei tapahtunut muutosta seuranta-aikana. Sosioekonomisesti parempiosaisia suosiva eriarvoisuus koetussa hoidontarpeessa ja hammassäryn yleisyydessä kasvoi uudistuksen jälkeen, kun taas sosioekonominen eriarvoisuus suunterveyteen liittyvässä elämänlaadussa tai itse arvioidussa suunterveydessä ei näyttänyt muuttuneen seuranta-aikana. Näitä sosioekonomisia eroja selittivät erityisesti kotitalouden tulot, puuttuvien hampaiden määrä sekä koettu terveys. Suun terveydenhuoltopalvelujen käyttö ja niissä havaitut sosioekonomiset erot selittivät vain pienen osan koetun suunterveyden sosioekonomisista eroista.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että julkisen hammashoidon tuen laajeneminen ei johtanut merkittävästi pienempiin sosioekonomisiin eroihin kuuden vuoden seurannan aikana. Suun terveydenhuoltojärjestelmässä näyttää edelleen olevan sosioekonomista eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita. Lisäksi (suun)terveyserojen kaventamiseksi tarvitaan laajempia yhteiskuntapoliittisia toimia.

Eero Raittio
HLK (väit.)
raittio@student.uef.fi

Väitöstutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan hammaslääketieteen yksikössä.

VASTAVÄITTÄJÄ
Heikki Murtomaa, emeritusprofessori, Helsingin yliopisto

KUSTOS
Liisa Suominen, professori, Itä-Suomen yliopisto

ESITARKASTAJAT
Jorma Virtanen, professori, Oulun yliopisto
Wagner Marcenes, emeritusprofessori, Queen Mary University of London, Iso-Britannia

OHJAAJAT
Liisa Suominen, professori, Itä-Suomen yliopisto
Arpo Aromaa, emeritusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Use of oral health services and perceived oral health after the oral health care reform introduced during 2001-2002: the more comprehensive public coverage of oral health care, the lower socioeconomic inequalities?

Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2086-7