Suomessa todetaan vuosittain noin 800 pään ja kaulan alueen syöpää. Kirurgia on näiden syöpien hoidon kulmakivi, ja radikaali kasvaimen poisto tältä alueelta aiheuttaa potilaalle merkittävää haittaa niin anatomisesti, toiminnallisesti kuin esteettisestikin. Laaja kudospuutos korvataan usein vapaalla mikrovaskulaarisella kielekkeellä. Glukokortikoideja käytetään laajalti useiden eri leikkausten yhteydessä, mutta tutkimusnäyttö niiden turvallisuudesta on ristiriitaista.

Tämän väitöstutkimuksen tavoite oli selvittää, onko glukokortikoideihin kuuluvan deksametasonin käyttö hyödyllistä pään ja kaulan alueen rekonstruktiivisessa syöpäkirurgiassa. Tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako deksametasonin käyttö leikkauspotilaiden lyhytaikaiskuolleisuuteen. Lisäksi kartoitettiin pitkäaikaisseurannassa leikkauspotilaiden kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä pitkäaikaista elämänlaatua.

Tutkimus toteutettiin prospektiivisena, satunnaistettuna kaksoissokkotutkimuksena. Siihen osallistui 93 pään ja kaulan alueen syöpää sairastavaa henkilöä, joille kaikille tehtiin mikrovaskulaarinen rekonstruktioleikkaus HUS:ssa vuosina 2008–2013. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään, ja tutkimusryhmän potilaille annettiin deksametasonia suonensisäisesti kolmen päivän aikana, yhteensä 60 mg.

Deksametasonia saaneilla potilailla ilmeni merkittävästi enemmän vakavia komplikaatioita ja uusintaleikkausta vaatineita infektioita kuin verrokkiryhmällä. Glukokortikoidi ei vähentänyt turvotusta eikä lyhentänyt tehohoitojakson tai sairaalassaoloajan pituutta. Se ei myöskään näyttänyt vaikuttavan trakeostomian tai intubaation kestoon. Glukokortikoidin ainoa hyöty oli kivun väheneminen, kun taas pahoinvointi ei vähentynyt merkittävästi. Tutkimusryhmän potilaat saivat merkittävästi enemmän insuliinia kuin kontrolliryhmän potilaat, ja myös heidän laktaattiarvonsa olivat korkeammat.

Kaikkien leikkauspotilaiden pitkäaikainen elämänlaatu heikkeni 4,9 vuotta kestäneessä seurannassa merkittävästi lähtötilanteesta, ja se oli selvästi huonompi verrattuna normaaliväestöön. Eniten leikkauksella oli vaikutusta potilaiden puheeseen ja arkipäiväisiin toimintoihin.

Deksametasonin käyttö oli yhteydessä pian leikkauksen jälkeen (alle 30 vrk leikkauksesta) tapahtuneisiin kuolemiin. Myös ensimmäisen leikkauksenjälkeisen vuoden aikana deksametasonia saaneiden potilaiden kuolemat olivat selvästi yleisempiä kuin verrokkiryhmän:

1 kk:n aikana 4 % vs. 0 %, 6 kk:n aikana 14 % vs. 0 % ja 12 kk:n aikana 22 % vs. 5 %. Yleisin kuolinsyy oli pään ja kaulan alueen syöpä. Tärkeimmät pitkäaikaiset kuolemiin vaikuttaneet tekijät olivat vartalometastaasi, perussairauksia kuvaavan CCI-indeksin (Charlson Comorbidity Index) arvo 5–9 sekä deksametasonin käyttö.
Deksametasonin käytöstä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Deksametasoni oli yhteydessä vakaviin komplikaatioihin ja suurempaan lyhytaikaiskuolleisuuteen, eikä sen käyttö nopeuttanut potilaiden toipumista. Tämän väitöstutkimuksen tulosten myötä deksametasonin käyttö on Suomessa lopetettu pään ja kaulan alueen syöpien rekonstruktiivisen kirurgian yhteydessä.

Tutkimus tehtiin HUS:n suu- ja leukakirurgian yksikössä.

Väitöskirja tarkastettiin 4.9.2020 Helsingin yliopistossa.