Väitös: Deksametasonilla ei vaikutusta pahoinvointiin tai hermon paranemiseen kasvojen traumakirurgiassa
Väitöstutkimuksen tulosten perusteella deksametasonin rutiinin-omaista käyttöä kasvomurtumapotilailla pahoinvoinnin ehkäisyyn tai hermon paranemisen edistämiseen ei voida suositella.
Glukokortikoideihin kuuluvalla deksametasonilla on useita eri käyttötarkoituksia lääketieteessä. Yksi tunnettu käytön aihe on pahoinvoinnin ehkäisy, ja lisäksi useita tutkimuksia on tehty eri glukokortikoidien käytöstä muun muassa vaurioituneen hermon paranemisen nopeuttamiseksi. Runsaista tutkimuksista huolimatta näitä kahta edellä mainittua mahdollista käytön aihetta ei ole laajalti tutkittu kasvo-murtumapopulaatiossa.
Väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää deksametasonin vaikutusta leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin ja kasvojen alueen tuntohermon paranemiseen kasvomurtumapotilailla. Tutkimuksen aineisto koostui deksametasonin käytön suhteen satunnaistetusta potilasaineistosta.
Osajulkaisu I sisälsi kaikki tutkimukseen satunnaistetut potilaat (n = 119), osajulkaisu II koostui poskiluunmurtuma-
potilaista (n = 64), osajulkaisu III silmäkuopan pohjan murtumapotilaista (n = 18) ja viimeinen osajulkaisu IV koostui alaleuan hampaallisen alueen murtumapotilaista (n = 27).
Selitettävä muuttuja oli ensimmäisessä osajulkaisussa leikkauksenjälkeinen pahoinvointi (postoperative nausea and vomiting, PONV) ja muissa osajulkaisuissa heikentynyt tuntohermon toiminta 6 kuukauden kohdalla leikkauksesta (neurosensory disturbance, NSD). Selittävänä muuttujana oli kaikissa deksametasonin käyttö leikkauksen yhteydessä.
Leikkauksen jälkeisen pahoinvoinnin esiintyvyys aineistossa oli 16,8 %. Pahoinvoineiden osuus oli verrattain pieni verrattuna keskimääräiseen leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiriskiin yleisanestesian jälkeen. Deksametasonilla ei ollut vaikutusta pahoinvoinnin esiintyvyyteen, kun taas leikkauksenjälkeisiä opiaatteja saaneilla potilailla esiintyi merkittävästi enemmän pahoinvointia.
Deksametasoni ei myöskään vähentänyt potilaiden tuntohäiriöitä 6 kuukauden seurannassa. Tuntohäiriöiden esiintyminen 6 kk:n kohdalla oli yleisintä poskiluunmurtumapotilailla ja vähäisintä alaleuan etualueen murtumapotilailla. Leikkaus-viive ennusti silmäkuopan pohjan murtumapotilailla pitkittynyttä tuntohäiriötä.
Tutkimus tehtiin HUS:n suu- ja leukakirurgian yksikössä.
Väitöskirja tarkastettiin 12.6.2020 Helsingin yliopistossa.
Aleksi Haapanen
HLT
VASTAVÄITTÄJÄ
Ilpo Kinnunen, dosentti
Turun yliopisto
KUSTOS
Leo Tjäderhane, HLT, professori
Helsingin yliopisto
ESITARKASTAJAT
Jari Kellokoski, professori
Itä-Suomen yliopisto
Tuomas Lilius, dosentti
Kööpenhaminan yliopisto
OHJAAJAT
Johanna Snäll, dosentti
Helsingin yliopisto
Hanna Thoren, professori
Turun yliopisto
Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6114-7