Nivelreuma on yleisin tulehduksellinen nivelsairaus ja yksi yleisimmistä autoimmuunisairauksista. Vuosittain arviolta 1 700 suomalaista sairastuu tautiin. Tällä hetkellä Suomessa on noin 35 000 nivelreumaa sairastavaa aikuista, joista suurin osa on 60–70- vuotiaita naisia. Nivelreuman syytä ei tiedetä, ja alttius sairastumiseen periytyy lievästi. Tärkeimpiä nivelreuman syntyyn vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ovat muun muassa tupakointi, ylipaino ja mahdollinen infektio. Nivelreuman puhkeaminen saattaa alkaa muualla kuin nivelissä, sillä sairaudelle ominaiset biomerkkiaineet reumatekijä (RF) ja sitrulliinipeptidivasta-aine (ACPA) ovat todettavissa verestä jo vuosia ennen niveloireiden ilmenemistä.

Nivelreuman tehokkaaseen lääkehoitoon kuuluvat yleisimmin metotreksaatti, sulfasalatsiini ja hydroksiklorokiini erilaisina yhdistelmähoitoina. Lääkehoidon tavoitteena on taudin rauhoittuminen (remissio). Biologisia reumalääkkeitä käytetään, mikäli konventionaalisista reumalääkkeistä ei saada riittävää hoitovastetta.

Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1) onko nivelreumapotilaiden suunterveys heikompi kuin väestöverrokeilla, 2) onko suunterveydessä eroja nivelreuman varhaisvaiheessa ja kroonisessa vaiheessa sekä 3) onko käytetyllä reumalääkityksellä – konventionaalisella tai biologisella –vaikutusta suunterveyteen. Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä osajulkaisusta. Tutkittavia potilasryhmiä oli kolme: 1) 53 äskettäin nivelreumaan sairastunutta potilasta, joilla ei ollut vielä lääkitystä, 2) 28 pitkään nivelreumaa sairastanutta potilasta sekä 3) 43 iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan vakioitua verrokkia. Tutkimus toteutettiin seurantatutkimuksena, jossa seurantaväli oli noin 16 kuukautta.

Tulokset osoittivat, että nivelreumapotilaiden suunterveys on huono jo taudin varhaisvaiheessa.

Jopa 80 % tuoreista nivelreumapotilaista ja 85 % pitkään nivelreumaa sairastaneista poti parodontiittia, kun taas verrokeilla parodontiitin esiintyvyys oli noin 40 %. Käytetyn konventionaalisen tai biologisen nivelreumalääkityksen ei havaittu vaikuttavan suunterveyteen, eikä lääkitys muuttanut syljen MMP-8-tasoja. Heikentyneen suunterveyden havaittiin olevan yhteydessä nivelreuman kohonneeseen aktiivisuuteen. Tämä ilmeni erityisesti siten, että kroonista nivelreumaa sairastavien potilaiden taudin aktiivisuus oli yhteydessä vähäisempään hampaiden lukumäärään. Kuitenkaan potilaiden syljeneritys ei muuttunut tutkimuksen aikana, eikä siinä todettu huomattavaa poikkeamaa tutkimuksen alussa tai sen aikana. Hyvä ja säännöllinen suun hoito on ensiarvoisen tärkeää, jotta potilaan nivelreumaa pystyttäisiin hoitamaan tehokkaasti ja hänen elämänlaatunsa pysyisi parempana.

Väitöstutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Suun terveyden tutkimusyksikössä.