Herpes simplex -viruksen (HSV) aiheuttamat infektiot ovat yleisiä. Suussa tapahtuneen ensi-infektion jälkeen HSV asettuu pysyvästi kolmoishermon tumakkeeseen ja aktivoituu siellä erilaisten ärsykkeiden, kuten UV-valon, stressin tai hormonitoiminnan muutosten, vaikutuksesta; tästä johtuvat ajoittain toistuvat huuliherpesinfektiot. Suurin osa HSV-infektioista on täysin oireettomia, mutta niidenkin yhteydessä virusta erittyy suun limakalvoille ja sylkeen. HSV voikin tarttua huomaamatta henkilöstä toiseen läheisissä kontakteissa – esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla – limakalvon tai rikkonaisen ihon kautta. HSV-infektion on todettu lisäävän HPV-infektion kroonistumisen todennäköisyyttä suun epiteelisoluissa. Krooninen HPV- eli ihmisen papilloomavirusinfektio lisää merkittävästi riskiä sairastua suunielun syöpiin, jotka ovat viime aikoina
yleistyneet.

Tämä väitöstutkimus on osa suomalaista perhetutkimusta, joka on selvittänyt HPV-infektioiden esiintymistä 329 suomalaisen perheen aineistossa. Tutkimuksessamme seurattiin HSV:n esiintyvyyttä suun limakalvolta otetuissa irtosolunäytteissä kuuden vuoden ajan. Tutkittavina oli 325 naista (keski-ikä 25,5 vuotta), jotka olivat tutkimuksen alussa raskaana, sekä 139 näiden naisten puolisoa (keski-ikä 28,6 vuotta). HSV:n esiintyvyyttä tutkittiin kvantitatiivisella PCR:llä, ja suussa esiintyvän HSV-DNA:n ohella selvitettiin, löytyikö seerumista HSV-vasta-aineita. Työssä selvitettiin myös HSV-infektion yhteyksiä HPV-infektioihin ja tiettyihin väestötieteellisiin tekijöihin. Vastaavanlaisia tutkimuksia ei ole aikaisemmin tehty.

Tulokset osoittivat, että 57 % raskaana olevista äideistä ja heidän puolisoistaan oli HSV-vasta-ainepositiivisia viruksen kantajia, ja 19 %:lta (44/232) näistä tutkituista löydettiin HSV-1-DNA:ta kliinisesti terveeltä suun limakalvolta. HSV-2-DNA:ta ei todettu lainkaan. Kaikkiaan kuuden vuoden seurannassa tutkittuja irtosolunäytteitä oli 2 595, ja niistä vain 2,4 % oli HSV-DNA-positiivisia. Niistä tutkittavista, jotka olivat ensikäynnillä HSV-seronegatiivisia, 12 % (23/196) serokonvertoitui eli sai HSV-infektion seuranta-ajan kuluessa. Samanaikainen suun HSV- ja HPV-infektio oli harvinainen (< 1 % näytteistä, 11/2 595), eikä HSV:n todettu tässä aineistossa lisäävän kroonisia suun HPV-infektioita. Naisilla HSV-seropositiivisuuteen liittyivät korkeampi ikä, genitaalialueen HPV sekä kondyloomat. Naisen nuori ikä taas oli yhteydessä HSV-serokonversioon. Naisten puolisoilla suu-seksi ja virtsaputken HPV-infektio lisäsivät HSV-kantajuuden todennäköisyyttä.

Tämä tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että ensimmäinen HSV-infektio saadaan nykyisin vanhempana kuin ennen, jopa vasta lisääntymisiässä – eikä lapsuusiässä, niin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Lisäksi totesimme, että HSV-1:n oireeton erittyminen suun limakalvoille on HSV-vasta-ainepositiivisilla henkilöillä yleistä. Seksikäyttäytyminen, erityisesti suuseksi, vaikuttavat HSV:n esiintymiseen ja tarttumiseen.

Väitöstutkimus on tehty Turun yliopistossa.