Hanna Rajantie
Kasvovamma ja kasvomurtuman leikkaushoito voivat aiheuttaa potilaalle pitkäaikaishaittoja, jotka saattavat heikentää elämänlaatua. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää purentaelimistön toimintahäiriön (TMD) ja alaluomen virheasennon esiintyvyyttä sekä ominaispiirteitä ja kartoittaa terveyteen liittyvää elämänlaatua pitkäaikaisseurannassa kasvomurtuman leikkaushoidon jälkeen. Lisäksi selvitimme potilaan omakohtaista käsitystä paranemisestaan.
Kahdessa ensimmäisessä osatyössä (n = 45, n = 31) aineiston muodostivat potilaat, joille oli tehty poskiluun tai alaleukaluun hampaallisen osan murtuman leikkaushoito. Näillä potilailla selvitimme purentaelimistön toimintahäiriön kehittymistä käyttäen Helkimo-indeksiä. Kolmannessa osatyössä (n = 174) tutkimme takautuvasti potilasasiakirjoista alaluomen virheasentoja potilailla, joita oli hoidettu leikkauksellisesti silmäkuoppaan ulottuvan kasvomurtuman vuoksi. Neljännessä osatyössä (n = 26) kartoitimme terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-instrumentin avulla potilailla, joille oli tehty silmäkuopan murtuman leikkaushoito. Vertasimme tuloksia terveiden ikä- ja sukupuolivakioitujen verrokkien tuloksiin.
Poskiluun murtuman leikkaushoidon jälkeen purentaelimistön toimintahäiriöön liittyviä oireita esiintyi 13,3 %:lla ja kliinisiä löydöksiä 84,4 %:lla tutkituista. Alaleukaluun hampaallisen osan murtuman leikkaushoidon jälkeen TMD:n oireita ilmeni 12,9 %:lla ja kliinisiä löydöksiä 80,6 %:lla tutkituista. Alaluomen virheasento todettiin yhteensä 7,5 %:lla: luomi oli kiertynyt ulospäin 5,7 %:lla ja sisäänpäin 1,7 %:lla tutkituista. Luomikomplikaation riskiä lisäsivät korkea ikä, laajemmat murtumat ja rekonstruktiot, vammahaava, ihoavaus, esitaivutettu rekonstruktiomateriaali sekä ruuvikiinnitys. Terveyteen liittyvä elämänlaatu heikkeni merkittävästi silmäkuopan murtuman ja edelleen leikkaushoidon jälkeen, mutta se oli palautunut verrokkien tasolle kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Purentaelimistön toimintahäiriö on yleinen poskiluun ja alaleukaluun hampaallisen osan murtuman leikkaushoidon jälkeen. Siksi tällaisen leikkauksen toipumisaikana tulisi aina arvioida, ilmeneekö potilaalla TMD-oireita. Ikääntyneillä potilailla on erityisen suuri riski luomen virheasennon kehittymiseen silmäkuopan murtuman leikkauksen jälkeen. Näiden potilaiden kohdalla tulisi suosia yksilöllisesti suunniteltuja murtuman rekonstruktioon tarkoitettuja implantteja sekä silmän sidekalvon kautta tehtävää leikkausavausta.
Terveyteen liittyvän elämänlaadun heikentyminen silmäkuopan murtuman ja sen leikkaushoidon jälkeen on ohimenevä. Potilaat, joilla havaitaan psykologisia tai sosiaalisia haasteita, tulisi tunnistaa ajoissa ja ohjata tuen piiriin.
Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty Helsingin yliopistossa ja HUSissa.
Long-term functional and subjective outcomes after facial fracture surgery
Hanna Rajantie
HLL (väit.)
Vastaväittäjä
Kyösti Oikarinen, professori
emeritus
Oulun yliopisto
Kustos
Johanna Snäll, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto / HUS
Esitarkastajat
György Kàlmàn Sándor, professori emeritus
Oulun yliopisto
Pertti Patinen, dosentti
Oulun yliopisto
Ohjaajat
Hanna Thorén, professori
Turun yliopisto
Johanna Snäll, apulaisprofessori
Helsingin yliopisto / HUS
Verkkojulkaisun osoite: helda.helsinki.fi/handle/10138/356566
