Kroonisen parodontiitin määrittämiseen on useita vakiintuneita tapoja, joista kullakin on kuitenkin rajoituksensa. Useimmiten yleisesti käytössä olevat menetelmät havainnoivat sairauden myötä jo tapahtuneita muutoksia – eli menneitä tapahtumia – sen sijaan, että ne kuvaisivat hampaiden kiinnityskudosten fysiologista tilaa mittaushetkellä. 

Tiedeyhteisön yhtenä tavoitteena on kehittää hampaiden kiinnityskudosten kroonista tulehdustilaa tarkasti ja toistettavasti kuvaava menetelmä. Jotta menetelmän voisi todeta olevan luotettavan, validi, herkkä ja tarkka, sen antamien tulosten tulee olla verrattavissa eniten käytettyjen, yleisesti hyväksyttyjen määritysmenetelmien tuloksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin lupaava uusi määritysmenetelmä, aMMP-8 tuolinvierustesti, täyttää herkkyydelle ja tarkkuudelle (spesifiteetille) asetetut odotukset ja ehdot.

Menetelmä osoittautui herkäksi havaitsemaan aikuisilla esiintyvän huonon suuhygienian (96 %), kroonisen parodontiitin (95 %) ja ienverenvuodon ientaskua mitattaessa (BOP; 83 %). Nuorilla potilailla menetelmän herkkyys oli 64 % ja tarkkuus (spesifiteetti) 100 %.

Tutkimukseen osallistuneista raskaana olevista nigerialaisista naisista 87 %:lla testitulos osoitti kohonnutta aMMP-8-aktiviteettia. Testitulokset eivät olleet riippuvaisia demografisista tekijöistä, koulutustasosta tai raskauden kestosta.

Tutkimuksessa myös verrattiin 58 nigerialaista, hedelmällisyysklinikan potilaana olevaa naista 70:een raskaana olevaan verrokkiin.  Tällöin ilmeni, että positiivinen aMMP-testitulos liittyi viivästyneeseen hedelmöittymiseen (OR 0.157; 95 % CI 0.041–0.600; P < 0.01). Tulos viittaa siihen, että hampaiden kiinnityskudosten tulehdus vaikuttavaa hedelmöittymiskykyä heikentävästi.

Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että aMMP-8-tuolinvierustesti on kätevä väline parodontiitin diagnostiikkaan. Koska testin käyttö ei vaadi hammaslääkärin koulutusta, se soveltuu myös muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden käytettäväksi. Testi ei ole invasiivinen eikä koskaan aiheuta bakteerien verikylvöä; näin ollen se poikkeaa edukseen perinteisestä invasiivisesta ja bakteremiaa aiheuttavasta määritysmenetelmästä, joka perustuu havaittuun verenvuotoon ientaskuja mitattaessa (bleeding on probing, BOP).