Kalvo-oikominen on kasvattanut suosiotaan viime vuosina, mikä johtuu paljolti valmistajien aggressiivisista markkinointikampanjoista.
Vuonna 2014 Yhdysvalloissa 89 % oikomishammaslääkäreistä oli hoitanut vähintään yhden potilaan kalvoilla, kun vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa kalvo-oikomista käytti säännöllisesti 65 % oikomishammaslääkäreistä. Vallankumouksellinen kehitys johtuu kasvavasta kysynnästä näkymättömälle oikomishoidolle ja erityisesti aikuispotilaiden esteettisen oikomishoidon vaatimuksesta.
Vaikka kalvoilla on etuja, kuten parempi mukavuus ja esteettisyys, avoimia kysymyksiä niiden kliinisen tehokkuuden suhteen on yhä, ja tieteellinen näyttö niiden käytöstä puuttuu. Toisin kuin monilla muilla lääketieteen aloilla, ortodontiassa on yleistä, että uusia markkinoille tuotuja tuotteita ja hoitomenetelmiä otetaan kliiniseen käyttöön usein valmistajien väitteiden perusteella ilman tutkimusnäyttöä. Muun muassa hampaisiin kiinnitettävien siirtoa ohjaavien muovilisäysten vaikutusta kalvojen pintarakenteeseen ja hampaisiin ei ole aiemmin tutkittu.
Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia kalvo-oikomisessa käytettyjen materiaalien ominaisuuksia ja kliinisiä vaikutuksia, saavutettujen hampaiden liikkumisten tarkkuutta suhteessa suunnitelmaan kalvo-oikomisen tehokkuutta verrattuna perinteiseen kiinteillä oikomiskojeilla tehtyyn hoitoon sekä puhdistusaineiden ja hampaiden pinnoille liimattavien muovikiinnikkeiden vaikutusta kalvoihin ja hampaan pintaan.
Väitöstutkimuksen materiaali koostuu kahdesta systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta ja meta-analyysistä sekä in vitro -tutkimuksista puhdistusaineiden vaikutuksesta kalvojen pintarakenteeseen ja hampaiden pinnoille liimattavien muovikiinnikkeiden kulumisesta.
Väitöstutkimuksen havainnot osoittavat, että kalvo-oikomisella on vaikea saavuttaa etenkin suunniteltua yläinkisiivien intruusiota ja hampaiden rotaatioita. Kun verrattiin kiinteillä oikomiskojeilla ja kalvo-oikomisella saavutettuja lopputuloksia, havaittiin, että kalvo-oikominen johtaa useammin epätoivottuun purentaan, eikä hoidon nopeudessa ollut eroja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kalvon ominaisuuksilla, kuten paksuudella, ei ole merkittävää vaikutusta hampaiden siirtymiseen.
Kliinisissä tilanteissa tehtyjen havaintojen perusteella on ilmennyt tapauksia, joissa muovilisäysten pinnat ovat halkeilleet ja irronneet kalvojen asettamisen ja pois ottamisen yhteydessä. Tämä herättää huolta mahdollisista terveysriskeistä, kun irronneet partikkelit joutuvat potilaiden ruoansulatuselimistöön. In vitro -tutkimus osoittaa alustavasti muovilisäysten kulumista, ja kliinikon tulee kiinnittää huomiota materiaalin valintaan. Näyttää myös siltä, että kalvojen puhdistamisessa käytetyillä aineilla on vaikutusta kalvon kemialliseen ja pintarakenteeseen, mikä taas voi vaikuttaa hampaiden siirtoon.
Väitöstutkimus tuo esille kalvo-oikomiseen liittyviä vahvuuksia ja rajoituksia. Yksilölliset purentavirheet ja niistä johtuvat rajoitukset tulisi ottaa huomioon, kun oikomishoitoa suunnitellaan kalvojen avulla.
Materials and clinical aspects of orthodontic treatment with aligners
ANNA ILIADI
HLL
VASTAVÄITTÄJÄ
David Rice, professori
Helsingin yliopisto
KUSTOS
Timo Peltomäki, professori
Tampereen yliopisto
ESITARKASTAJAT
Anu Kiukkonen, HLT, EHL
Helsingin yliopisto
Vaska Vandevska-Radunovic, professori
Oslon yliopisto, Norja
OHJAAJAT
Timo Peltomäki, professori
Tampereen yliopisto
Spyridon Zinelis, professori
National and Kapodistrian University of Athens, Kreikka
Verkkojulkaisun osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3337-9
