Purentaelimistön toimintahäiriöt ja kivut (Temporomandibular Disorders, TMD) ovat hammassäryn jälkeen toiseksi yleisimpiä kasvojen alueen kiputiloja, joiden takia hakeudutaan hoitoon. Potilaat pystyvät usein itse helpottamaan TMD-oireita karsimalla kuormittavia elämäntapoja ja noudattamalla hammaslääkärin yksilöllisiä omahoito-ohjeita. Päivitetty TMD:n Käypä hoito -suositus tarjoaa myös hammaslääkäreille uusia, näyttöön perustuvia diagnostisia työkaluja, jotka tukevat yksilöllisen hoidon suunnittelua.
Jopa puolet aikuisväestöstä kärsii joskus TMD-oireista, ja oireet ovat moninaiset: kipua pään ja kasvojen alueella, päänsärkyä, leukojen jäykkyyttä, naksumista ja lonksumista. TMD:n luonnolliseen kulkuun kuuluu oireiden ja löydösten sekä oireettomien jaksojen vaihtelu. Oireita esiintyy yleisemmin 30–50-vuotiailla ja enemmän naisilla kuin miehillä. Oireet ovat yleisiä myös kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla.
TMD-vaivat ovat useimmiten lieviä ja ohimeneviä, jolloin moni potilas pystyy itse helpottamaan oireitaan omalla toiminnallaan.
– Monet asiat vaikuttavat purentaelimistöön ja myös kivun kokemiseen. Potilas voi tehdä paljon itse vähentämällä kuormittavia elämäntapoja, miettimällä ryhtiä ja asentojaan sekä pyrkimällä hyvään stressinhallintaan, listaa Käypä hoito -työryhmän pj., professori Kirsi Sipilä.
Toistuvat tai jatkuvat kivut vaativat hammaslääkärin tutkimusta ja hoitoa. Noin 10 %:lla väestöstä diagnosoidaan hoitoa vaativa TMD. Diagnoosin ja riskitekijöiden perusteella potilaalle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma.
– Purentaelinvaivoja hoidetaan perustuen hammaslääkärin tekemään tutkimukseen ja diagnoosiin, ja jokainen saa yksilölliset hoito-ohjeet hammaslääkäriltään. Esimerkiksi lihas- ja nivelperäisiin vaivoihin on erilaiset hoito-ohjeet ja harjoitteet, muistuttaa Sipilä.
Hammaslääkärin ohjeistamalla omahoidolla voidaan merkittävästi helpottaa oireita, ja suositus tarjoaa nyt uusia lisämateriaaleja ja ohjevideoita myös omahoidon tueksi. Harjoitteiden ja omahoidon lisäksi hoitona käytetään tarvittaessa muun muassa purentakiskoa, fysioterapiaa ja lyhytaikaista kipulääkitystä. Hoitoja yhdistämällä saadaan usein parempia tuloksia kuin yksittäisillä hoidoilla. TMD-potilaista suurin osa voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, ja hoidon ennuste on yleensä hyvä. Vain pieni osa (10–15 %) TMD-diagnoosin saaneista potilaista tarvitsee vaativampaa hoitoa, kuten psykologin tai kipuklinikan apua, erikoissairaanhoitoon kuuluvia toimenpiteitä tai kirurgista hoitoa.
Uusia työkaluja hammaslääkäreille
TMD:n Käypä hoito -suosituksessa on nyt mukana TMD:n diagnostiikkaan kehitetty uusi kansainvälinen menetelmä (DC/TMD), joka tarjoaa tukea hammaslääkärin ja myös lääkärin työhön. Mukana on työkaluja tarkempaan kliiniseen diagnostiikkaan, kroonistumisen riskitekijöiden ja psykososiaalisen kuormituksen arviontiin sekä uusia materiaaleja, ohjeistuksia ja videoita. Suositukseen on koottu myös uusia erityisesti lapsille soveltuvia toiminnallisen tutkimuksen keinoja, ja suositus kehottaa puuttumaan lasten TMD-vaivoihin herkästi.
– TMD-oireet ovat yleisiä myös lapsilla. Ne voivat muun muassa olla toistuvan päänsäryn yksi syy. Lasten TMD-oireisiin on tärkeä puuttua varhain, ettei kipu pääse kroonistumaan, Sipilä muistuttaa.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseuran asettama työryhmä on päivittänyt TMD:n Käypä hoito -suosituksen tuoreimman tutkimustiedon mukaisesti.
Tutustu päivitettyyn TMD:n Käypä hoito -suositukseen.
Lisätietoja:
Professori, Käypä hoito -työryhmän pj. Kirsi Sipilä, kirsi.sipila (at) oulu.fi, p. 050 359 6888
HLT, EHL, Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen, marja.pollanen (at) duodecim.fi, p. 040 723 5818
