Puuttuva hampaan korvaamiseksi käytettävät hammasimplantit eli keinojuuret kestävät tavallisesti hyvin ihmisten suissa, mutta implanttihoito vaatii potilaalta aina sitoutumista hyvään omahoitoon ja myös ammattilaisen tekemään ylläpitohoitoon. Huono suuhygienia ja tupakointi eivät sovi yhteen implanttien kanssa.
Hammasimplanttien käyttö puuttuvan hampaan korvaamisessa on yleistynyt runsaasti viime vuosina. Tutkimusten mukaan hammasimplantit kestävät hyvin: reilusti yli 90 % implanteista säilyi 5–10 vuoden seurannassa. Onnistuneen implanttihoidon edellytyksenä on oikea potilasvalinta ja riskitekijöiden tunnistaminen. Hammaslääkäri arvioi, voidaanko implantti asentaa potilaan suuhun, mutta yhtä tärkeässä roolissa on potilaan sitoutuminen hoitoon. Riskipotilaidenkin implanttia ympäröivillä kudoksilla on edellytys pysyä terveenä, jos potilas sitoutuu hyvään suun kotihoitoon, säännöllisiin tarkastuksiin ja tupakoimattomuuteen.
– Hoitovapaita implantteja ei ole, vaan niitä pitää hoitaa vähintään yhtä hyvin kuin omia hampaita. Potilaan sitouttaminen säännölliseen ylläpitohoitoon ja hyvään omahoitoon jo implanttihoitoa suunniteltaessa on tärkeää, toteaa dosentti ja erikoishammaslääkäri Johanna Tanner Turun yliopistollisen keskussairaalan suu- ja leukasairauksien klinikalta.
Kenelle hammasimplantteja voidaan asentaa?
Hammasimplantti tarvitsee ympärilleen riittävästi luuta, että se pysyy tukevasti paikallaan. Pitkälle edenneet tulehdukset implantin ympärillä olevissa kudoksissa voivat aiheuttaa luukatoa eli peri-implantiittia ja johtaa implantin menetykseen. Riskiryhmässä ovat etenkin potilaat, joilla on ollut aiemmin hampaiden kiinnityskudossairaus parodontiitti. Tulehdusten ehkäisemisessä merkittävässä roolissa ovat potilaan suunhoitotavat ja -tottumukset.
Yleisiä implanttihoidon rikitekijöitä ovat myös tupakointi, tietyt lääkitykset ja yleissairaudet, kuten diabetes. Tutkimusten mukaan tupakointi ja huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes voivat hidastaa implantin kiinnittymistä luuhun. Myös implantin menettämisen riski kasvaa, koska tupakointi ja diabetes voivat heikentää verenkiertoa ja muuttaa kudosten tapaa reagoida bakteereihin. Lääkityksistä muun muassa osteoporoosin hoitona käytetyt luustolääkkeet, kuten bisfosfonaatit, ja tietyntyyppiset mielialalääkkeet, voivat lisätä implanttihoidon epäonnistumisen riskiä.
– Ei ole potilaankaan edun mukaista, että hänelle laitetaan implantti, jos sen menestykselle ei ole edellytyksiä. Jos implantti ei ole paras vaihtoehto potilaalle, voidaan puuttuvia hampaita korvata muilla keinoilla, muistuttaa Johanna Tanner.
Korkea ikä ei estä implanttihoitoa, vaan potilaan kunto ja kyky huolehtia implantista ovat ratkaisevia. Kasvuikäisille lapsille ja nuorille implantteja ei yleensä laiteta, sillä implantti estää sitä ympäröivien kudosten normaalia kasvua ja vaikuttaa siten haitallisesti hammaskaaren kehitykseen. Kasvun ajan puuttuva hammas voidaan tarvittaessa korvata muilla keinoilla. Implantti asetetaan vasta leukojen kasvun päätyttyä.
Lisätietoja:
Dosentti, protetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkäri Johanna Tanner, johtan (at) utu.fi
Implanttihoidon riskitekijöitä ja riskien hallintaa käsitellään Apollonia Symposiumissa 18.–19.3.2022 (Logomo/webinaari). Toimittajat ovat tervetulleita kuuntelemaan luentoja. Tutustu tapahtuman ohjelmaan.
Lisätietoja:
Viestinnän asiantuntija Annika Nissinen, etunimi.sukunimi@apollonia.fi, p. 040 799 6435
