Bruksismia tarkastellaan usein negatiivisessa valossa. Professori Frank Lobbezoo Amsterdamista, Hollannista muistuttaa kuitenkin, että bruksauksella näyttäisi olevan myös positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi uniapneapotilas voi hyötyä hampaiden narskuttelusta.
Bruksismi on määritelmänsä mukaan toistuvaa unen aikaista (sleep bruxism, SB) tai valveilla tapahtuvaa (awake bruxism, AB) tahdosta riippumatonta hampaiden kiristelyä tai narskutusta. Myös hampaiden tiukka yhteenpureminen luetaan bruksaukseksi. Tutkijat pitävät SB:tä ja AB:tä erillisinä ilmiöinä, mutta potilailla voi usein olla molempia muotoja.
Esiintyvyys vaihtelee suuresti eri tutkimuksissa. Bruksaus on kuitenkin hyvin tavallinen ilmiö: itse raportointiin perustuvissa tutkimuksissa SB:n esiintyvyys aikuisilla on ollut keskimäärin noin 8 %. Kirjallisuuskatsauksen mukaan AB:tä esiintyy puolestaan noin viidenneksellä. Bruksaus on tavallisempaa nuorilla aikuisilla ja vähenee yli 60-vuotiailla. Bruksausta esiintyy myös lapsilla. Bruksismin etiologiasta ei ole yksimielisyyttä. Tutkijoiden enemmistö katsoo sen olevan pääosin keskushermostoperäistä ja geneettisesti määriteltyä. Myös psykososiologiset ja ulkoiset tekijät, kuten lääkeaineet, vaikuttavat bruksismiin.
Oirekirjo on suuri, ja monet vaivat ovat hyvin samankaltaisia kuin purentaelimistön toimintahäiriöissä (TMD). Varmin diagnoosi bruksismista voidaan tehdä AB:n osalta puremalihasten aktiivisuutta mittaavan elektromyografian avulla ja SB:n osalta unilaboratoriotutkimuksilla. Ongelman jäljille päästään kuitenkin potilaan oman raportoinnin ja kliinisen tutkimuksen kautta. Lobbezoo kuitenkin muistuttaa, ettei kaikki liike suussa ole bruksismia, vaan osa kasvojen alueen liikkeistä voi johtua myös eri syndroomista ja liikehäiriösairauksista.
Bruksausta ei tarvitse lähtökohtaisesti aina hoitaa, mutta on kiistatonta, että bruksaus aiheuttaa joillekin niin suurta kipua, että hoito on tarpeellista. Tarvittaessa bruksismia voidaan hoitaa kovilla purentakiskoilla, vaikuttamalla käyttäytymiseen tai lääkkeillä. Lobbezoo tiivistää brusksismin hoidon kolmeen P:hen: Plats (kiskot), Pep talk (neuvonta), Pills (lääkkeet). Tutkimusten mukaan purentakiskot näyttävät auttavan aluksi, mutta vaikutus voi hävitä ajan myöstä. Käyttäytymiseen vaikuttavista hoitomuodoista on vähän näyttöä, mutta mahdollisia keinoja ovat esim. poisopettaminen stimulaation avulla, neuvonta ja unen laadun parantaminen. Keskushermostoon vaikuttavien lääkehoitojen käyttö on lisääntynyt vakavien tapausten hoidossa. Lääkehoito tulee tehdä yhteistyössä lääkärin kanssa.
Joissakin tapauksissa hoidon hyöty ja haitta on punnittava tarkoin. Tutkimuksissa on löydetty jonkinlainen yhteys bruksauksen ja uniapnean väliltä: Bruksaajilla näyttäisi olevan vähemmän uniapneaa, mikä voi johtua siitä, että bruksaus auttaa pitämään ylähengitysteitä auki, kun lihakset jännittyvät.
– Huomioi uniapnea bruksauksen hoidossa. Huomioi myös uniapnean riskitekijät, sillä kaikilla potilailla ei ole uniapneadiagnoosia. Tutkimuksen mukaan 2:lla 18 potilaasta purentakiskon käyttö pahensi uniapneaa, muistuttaa Lobbezoo.
Lobbezoo listaa myös muita mahdollisia positiivisia vaikutuksia, jotka on hyvä huomioida hoitopäätöstä tehtäessä. Hampaiden kiristely kasvattaa ympäröivien lihasten kuntoa, ja hiirikokeissa on havaittu, että lihasten treenaaminen voi parantaa kognitiota. Edelleen purenta kuormittaa luustoa, ja lisää näin luuntiheyttä. Bruksaus voi myös lisätä syljeneritystä.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 14/2016
Lähde: Prof. Frank Lobbezoon luento Bruxism – Diagnosis and management, Hammaslääkäripäivät 24.11.2016.
