Parodontiittia sairastavien vanhempien lapsilla havaitaan jo hampaiden puhjetessa enemmän parodontopatogeenejä kuin parodontaalisesti terveiden vanhempien lapsilla, toteaa tuore tutkimus.
On havaittu, että vaihduntahampaistovaiheessa lapsen suun mikrobiston koostumus korreloi huoltajan parodontaaliterveyden kanssa – etenkin, jos huoltaja sairastaa nopeasti etenevää parodontiittia. On kuitenkin ollut epäselvää, missä hampaistokehityksen vaiheessa huoltajan parodontaaliterveyden yhteys lapsen suun mikrobistoon voidaan aikaisintaan havaita. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiinkin, millaisia eroja 0–18-vuotiaiden lasten suun mikrobistossa voitiin todeta sen mukaan, oliko heidän vanhemmillaan parodontiitti vai terveet hampaan kiinnityskudokset.
Tutkimuksessa oli mukana sata yleistervettä ja tupakoimatonta brasilialaislasta. Puolet lapsista kuului koeryhmään (n = 50), ja heidän vanhemmistaan ainakin toisella oli pitkälle edennyt parodontiitti (vaihe III–IV, riskiluokka C). Näille lapsille rekrytoitiin sukupuolen ja iän suhteen kaltaistetut verrokit (n = 50), joiden vanhemmilla oli terve parodontium (ei yli 3 mm:n syvyisiä vuotavia taskuja eikä radiologisesti havaittavaa approksimaalista luukatoa). Sekä koe- että verrokkiryhmä jaettiin hampaiston kehitysvaiheen mukaan seuraaviin ryhmiin: hampaattomat (n = 5/ryhmä), maitohampaisto (n = 15/ryhmä), vaihduntahampaisto (n = 15/ryhmä) sekä pysyvä hampaisto (n= 15/ryhmä). Kaikille lapsille tehtiin kliininen suun tutkimus ja heiltä otettiin sylkinäyte. Sylkinäytteestä tunnistettiin mikrobit sekvensoimalla niiden 16S-rRNA-geenin V1–V3- sekä V4–5-alueet. Tässä tutkimuksessa vanhempien ja heidän lastensa suun mikrobistoja ei vertailtu yksilökohtaisesti.
Suun mikrobisto oli molemmissa ryhmissä odotetusti erilainen hampaistokehityksen eri vaiheissa. Maitohammasvaiheessa koeryhmän lapsilla esiintyi muun muassa Neisseria flavaa, Campylobacter gracilista, Parvimonas micraa sekä Leptotrichia- ja Tannerella-lajeja useammin ja suurempina määrinä kuin verrokeilla. Suurin muutos mikrobiston koostumuksessa ja kehityksessä tapahtui maitohampaiston muuttuessa vaihduntahampaistoksi. Tällöin parodontiittiin liittyvien bakteerien, kuten Prevotella-, Selenomonas- ja Leptotrichia-lajien sekä Filifactor alociksen, Prevotella intermedian, Treponema denticolan ja Tannerella forsythian, rikastuminen syljessä lisääntyi.
Koeryhmän lapsilla dysbioottinen ja patogeenipitoinen mikrobisto näytti vakiintuvan suuhun vaihduntahampaistovaiheessa – tässä tutkimuksessa keskimäärin 9,6 vuoden iässä. Koeryhmän lapsilla syljen mikrobikoostumus ja mikrobiston kehitys poikkesivatkin vaihduntahampaistovaiheessa ja pysyvässä hampaistossa verrokkiryhmästä merkitsevästi, vaikka yksikään lapsista ei tutkimushetkellä sairastanut parodontiittia.
Tutkijoiden mukaan huoltajien parodontiitti pitäisikin ottaa huomioon jo pienen lapsen suun terveydentilan arvioinnissa, sillä patogeenien sylkivälitteinen siirtyminen, kolonisaatio ja rikastuminen osaksi suun mikrobistoa tapahtuvat varhain.
– Tutkimustulokset osoittavat, että parodontaalisairauksien kohdennettu riskikartoitus ja primääripreventio jo lapsuusiässä ovat hyvin tärkeitä, jotta vältytään myöhemmältä tautitaakalta, toteaa dosentti, EHL Mervi
Gürsoy.
– Maailmanlaajuisesti pitkälle edennyttä parodontiittia sairastaa 11 % väestöstä, ja sen ilmaantuvuus 20–40-vuotiailla nuorilla aikuisilla kasvaa jyrkästi.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 7/2023
Tiedeuutisen asiantuntijatarkastajana toimi dosentti, EHL Mervi Gürsoy Turun yliopistosta ja Apollonian parodontologian jaostosta.
Lähde: Reis AA, Monteiro MF, Bonilha GM, Saraiva L, Araújo C, Santamaria MP. ym. Parents with periodontitis drive the early acquisition of dysbiotic microbiomes in their offspring. J Clin Periodontol 2023. Julkaistu verkossa 22.4.2023.
doi: 10.1111/jcpe.13815
