Aikuishammashoidon uudistukset 2000-luvulla eivät ole onnistuneet poistamaan kokonaan potilaiden kokemaa tyydyttymätöntä hoidontarvetta ja hoitoonpääsyn eriarvoisuutta. Tyydyttymätöntä hoidontarvetta oli etenkin niillä, joiden koulutustaso oli matalampi, suunterveys heikompi ja taloudellinen tilanne huonompi. Huonommassa asemassa olevat näyttäisivät yhä jäävän herkimmin ilman palveluja.

Suomalaistutkimuksessa selvitettiin, miten tyydyttymätön hammashoidon tarve ilmeni ja millaisia muutoksia siinä oli tapahtunut seurantajaksolla, johon ajoittuivat aikuisväestön hammashoidon uudistus 2000-luvun alussa ja 2005 voimaan tullut hoitotakuu. Pitkittäistutkimuksen aineisto saatiin Terveys 2000- ja Terveys 2011 -väestötutkimuksista. Mukaan otettiin molempiin kyselytutkimuksiin vastanneet osallistujat (n = 3 838).

Tyydyttymättömäksi hoidontarve määriteltiin, jos potilas raportoi itse hoidontarpeesta, eikä hän ollut käynyt hammaslääkärin vastaanotolla 12 kuukauteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensinnäkin vastaajia, joilla oli tyydyttymätöntä hoidontarvetta vuonna 2000, ja sitä, mitkä tekijät mahdollisesti muuttivat tilannetta. Toinen ryhmä oli henkilöt, joilla ei ollut hoidontarvetta seurannan alussa, mutta kehittyi sitä toiseen kyselyyn mennessä.

Tutkimuksen mukaan 25 % vastaajista raportoi tyydyttymätöntä hoidontarvetta vuonna 2000 ja 20 % vuonna 2011. Yleisesti hoidontarvetta oli vähemmän iäkkäämmillä ja naisilla sekä 2000 että 2011. Alueellisesti tyydyttymätöntä hoidontarvetta oli eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa. Niillä vastaajilla, joilla oli tyydyttymätöntä hoidontarvetta sekä huono suunterveys, hammashoitopelkoa, matalampi koulutustaso ja heikko taloustilanne vuonna 2000, oli hoidontarvetta yleensä myös seurannan lopussa. Seurannan aikana tyydyttymätöntä hoidontarvetta kehittyi useammin miehille ja Pohjois-Suomesta kotoisin oleville.

Tutkijoiden mukaan tässäkin tutkimuksessa esiin nousseet riskitekijät yhdistettynä hoidon saatavuusongelmiin (hinta, pitkät etäisyydet) vaativat huomiota. Julkisen terveyspalvelun tavoite on terveyserojen kaventaminen, ja suunterveyspalveluja tulisi kohdentaa paremmin niille aikuisryhmille, jotka kokevat suunterveytensä heikoksi ja niille, jotka eivät ole käyttäneet palveluja tarpeen mukaan.

HLT, johtava ylihammaslääkäri Eeva Torppa-Saarisen mukaan yksilöllinen hoitoon kutsuminen eli potilaan kanssa yhdessä sopiminen hoidon jatkuvuudesta on kokeilemisen arvoista myös julkisessa suun terveydenhuollossa. Väliinputoajia voitaisiin etsiä myös yhteistyössä muiden terveys- ja sosiaalipalvelujen tarjoajien kanssa.

– Erityisesti digitaaliset kyselyt ovat toteutettavissa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, toteaa Torppa-Saarinen.

– Vuoden 2022 alusta toteutettava vuosittainen maksukatto tuo myös uusia mahdollisuuksia hoidon tarpeen täyttämiselle, samoin asiakasmaksujen perinnästä luopuminen, mikäli maksut ylittävät asiakkaan maksukyvyn.

Lähde: Torppa-Saarinen E, Tolvanen M, Lahti S, Suominen AL. Changes and determinants of unmet oral health treatment need. Community Dent Oral Epidemiol 2021 Apr; 49(2): 158–165. doi: 10.1111/cdoe.12587.