Vanhojen ihmisten toimijuus (agency) ei katoa, vaikka heidän toimintakykynsä heikkenee ja he siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon, osoittaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehty tutkimus. Toimijuus muuttaa muotoaan.
Toimijuudella tarkoitetaan ihmisen mahdollisuutta elää omassa elinympäristössään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Väitöskirjatutkija Jari Pirhosen mukaan meidän kulttuurissamme elää vahvana käsitys, että toimijuus loppuu, kun ikäihmisen toimintakyky heikkene ja päädytään tehostetun palveluasumisen piiriin. Tutkimus osoitti kuitenkin, että toimintakyvyn rajoitukset eivät välttämättä johda toimijuuden heikkenemiseen, vaan ihmiset sopeuttavat tekemisiään ja päämääriään tilanteensa mukaan.
– Joku oli vaihtanut kutomisen kryptojen tekemiseen ranteiden kipeydyttyä, joku istuskeli ulkona penkillä kävelyn sijaan hengenahdistuksen vuoksi, Pirhonen kertoo.
Tutkimuksen mukaan asukkaiden toimijuuteen vaikuttavat omaan toimintakykyyn, motivaatioon ja elinympäristöön liittyvät seikat, joista syntyy toimijuuden tila (agentic space). Toimintakyvyn heikentyessä toimijuus muuttuu vaikeammin havaittavaksi ja hienovaraisemmaksi. Tällöin ympäristön tarjoamat mahdollisuudet korostuvat. Esimerkiksi eräs liikuntakykynsä menettänyt asukas koki olevansa aktiivinen toimija istuessaan vuoteessaan makaamisen sijaan.
– Tällainen toimijuus ei helposti näy, mutta sen huomioimisella hoivaympäristöissä voitaisiin saada aikaan paljon inhimillistä hyvää, Pirhonen tiivistää.
Asukkaat myös tukivat omaa toimijuuttaan apuvälineillä (esim. motorisoidut sängyt, kannettavat tietokoneet, rollaattorit jne.) ja sallivat luotettujen ihmisten tehdä asioita puolestaan eli delegoivat toimijuutta muille. Muistisairaus muutti etenkin toiminnan motivaatiota. Toimijuus ei ollut enää rationaalista ja päämäärätavoitteista, vaan toimintaa ohjasi tilanne ja henkilön resurssit.
Tässä etnografisessa tutkimuksessa suunterveyden ja suuhygienian kysymykset eivät nousseet selkeästi esille. Palveluasumisen piirissä asuvat ihmiset ovat kuitenkin suuhygienian osalta pitkälti ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien varassa.
– Suunterveys on yleensä ottaen aika huonolla hoidolla tehostetun palveluasumisen yksiköissä, eikä siihen panosteta riittävästi, totesi Pirhonen, joka on nähnyt vanhustenhoitoa hoitajankin roolissa. Suun kunto ja mahdollinen kivuliaisuus voivat vaikuttaa paljon esimerkiksi ruokailuun ja siihen, minkä tyyppistä ruokaa asukas kokee pystyvänsä syömään.
Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla asukkaita eteläsuomalaisessa tehostetun palveluasumisen palvelutalossa vuosina 2013–2014. Palvelutalossa asui 114 kunnoltaan eritasoista 60–100-vuotiasta ihmistä, joista suurimmalla osalla kognition taso oli laskenut ainakin jonkin verran ja osa sairasti vakavampaa muistisairautta. Havainnoiva tutkimus tehtiin pääasiassa 15 hengen ryhmäkodissa ja haastateltaviksi etsittiin koko palvelutalosta asukkaita, jotka olivat kykeneviä vastaamaan kysymyksiin ja kompetentteja informoidun suostumuksen antamiseen.
Tutkijat muistuttavat, että tuloksia ei voi suoraan yleistää, mutta tutkimus valottaa toimijuuden käsitettä vanhustenhoidossa ja toimijuuden laajaa kirjoa. Heidän mukaansa toimijuuden käsitteessä pitäisi gerontologiassa huomioida enemmän myös ”oleminen” tekemisen lisäksi – toimijuus voi monesti olla enemmän tunne kuin näkyvää tekemistä etenkin toimintakykyään menettäneiden ihmisten kohdalla.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 11/2016
Lähteet: Tampereen yliopiston tiedote Toimijuus ei katoa toimintakyvyn heikentyessä, 13.9.2016 ja Jari Pirhosen puhelinhaastattelu 13.9.2016.
Pirhonen J, Pietilä I. Active and non-active agents: residents’ agency in assisted living. Ageing and Society. Julkaistu verkossa: 30.8.2016. doi: www.dx.doi.org/10.1017/S0144686X1600074X
