Hammashoitolan arjessa aikuispotilaille annetaan ruokailutottumuksiin ja tupakointiin liittyviä neuvoja huolestuttavan vähän tai huonosti, totesivat ruotsalaistutkijat. Varsinkin iäkkäimmistä potilaista vain hyvin pieni osa muisti saaneensa hammashoitokäynnillä ravitsemukseen tai tupakointiin liittyviä neuvoja.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten usein 18–84-vuotiaat ruotsalaiset muistivat, että heiltä oli kysytty ruokailutottumuksista tai tupakoinnista ja miten usein heitä oli neuvottu näihin liittyen viimeisen hammashoitokäynnin yhteydessä.
Tutkimuksen aineisto saatiin postikyselynä tehdystä Liv & Hälsa 2008 -kansanterveystutkimuksesta, joka lähetettiin 68 710 henkilölle. Vastausprosentti oli 59,2 %.
Vastaajalta kysyttiin ensin, onko hänellä kariologisia ongelmia ja/tai ienverenvuotoa. Lisäkysymyksiin pyydettiin vastaamaan vain, jos edellisestä hammashoitokäynnistä oli korkeintaan kolme kuukautta. Lisäkysymykset koskivat sitä, oliko vastaajalta edellisellä hammashoitokäynnillä kysytty ruokavaliosta ja/tai tupakoinnista, sekä sitä, oliko potilasta neuvottu muuttamaan ruokailutottumuksiaan tai tupakointia. Vastausvaihtoehdot olivat kyllä tai ei.
Väestötietoihin yhdistettyjen vastausten tilastollisessa analyysissa huomioitiin vastaajien sukupuoli, ikä, asuinalue, koulutustaso, työllisyystilanne, ammattiryhmä, syntymämaa ja mahdollinen maahanmuuttovuosi.
Tutkijat havaitsivat, että vastaajien ilmoittamien, ruokavaliota koskevien kysymysten ja neuvojen yleisyyteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevässä määrin kolme tekijää: vastaajan ikä, karieksen esiintyminen tai puuttuminen sekä koulutustaso. Nuorimmat, 18–24-vuotiaat, vastaajat raportoivat ruokailutottumuksia koskevista kysymyksistä merkittävästi useammin kuin vanhimmat, 65–84-vuotiaat
(p = 0,000; OR 10,1). Ero oli lähes yhtä suuri ruokailutottumuksia koskevien neuvojen kohdalla (p = 0,000; OR 7,3).
Oman ilmoituksensa mukaan kariesongelmista kärsiviltä oli hammashoidossa kysytty ruokailutottumuksista jonkin verran useammin kuin niiltä, joilla ei ollut ongelmia (p = 0,000; OR 1,4). Myös neuvontaa oli annettu enemmän niille, joilla oli kariesta (p = 0,000; OR 2,3).
Näin ollen esimerkiksi kariesongelmista ilmoittaneista 18–24-vuotiaista 34,1 % kertoi, että ruokailutottumuksista oli kysytty; kariekseen ja ienongelmiin liittyvää ravintoneuvontaa näistä nuorista ilmoitti saaneensa 21,8 %. Karieksesta kärsivistä 65–84-vuotiaista kysymyksiä taas oli oman ilmoituksen mukaan esitetty vain 6,2 %:lle ja neuvontaa annettu 4,7 %:lle.
Tupakoinnin kohdalla tilastollisesti merkitseviä eroja kysymysten ja neuvojen määrässä saivat aikaan ikä, ienverenvuoto ja koulutustaso. Tässäkin asiassa nuorimmalta ikäryhmältä kyseltiin ja sille annettiin neuvoja moninkertaisesti useammin kuin iäkkäimmille (OR 8,9 ja 2,4; p = 0,000).
Ainakin Ruotsissa näyttää tutkijoiden mukaan siltä, että ravintoa ja tupakointia koskevasta neuvonnasta on iäkkäiden ihmisten kohdalla paljolti luovuttu – tai sitten neuvontaa annetaan siten, ettei se jää potilaan mieleen. Tutkijaryhmää huolestuttaa myös, että kysymyksiä esitetään ja neuvoja annetaan mitä ilmeisimmin rutiininomaisesti riippumatta siitä, onko potilaalla kariesta ja ienongelmia vai ei ja miten hän vaivansa itse kokee. Tutkijoiden mukaan hammashoidon ammattilaiset tarvitsevat kipeästi lisäkoulutusta terveyskasvatuksen metodeissa, jos tavoitteena on antaa potilaille vaikuttavaa tietoa suun sairauksista hammashoidon yhteydessä.
Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 2/2013
Lähde: Ekbäck G, Persson C, Ordell S. How much information is remembered by the patients? A selective study related to health education on a Swedish public health survey. Swed Dent J 2012; 36(3): 143–148.
