Rikkaan on lähes kaikkialla maailmassa köyhää helpompi päästä hammashoitoon – myös Suomessa. Varakkaimmissa maissa hammashoito on kuitenkin melko kattavaa ja epätasa-arvo pientä verrattuna esimerkiksi Afrikan ja Aasian kehittyviin maihin.
Maailman terveysjärjestön vuosina 2002–4 toteuttaman World Health Survey –kyselyn osatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida suun terveydenhuollon kattavuuden sosioekonomista epätasa-arvoa aikuisten keskuudessa. Tutkimuksessa analysoitiin 60 332:n yli 18-vuotiaan aikuisen tiedot 52:sta maasta. Maat edustivat kaikkia neljää Maailmanpankin tuloluokkaa.
Tutkittavilta kysyttiin, oliko heillä ollut suu- tai hammasongelmia tutkimusta edeltävien 12 kuukauden aikana, ja olivatko he saaneet ongelmiinsa hammaslääkärin tai muun suuspesialistin hoitoa. Suun terveydenhuollon kansallinen kattavuus määriteltiin sillä perusteella, miten suuri osa ihmisistä, jotka kertoivat ongelmia olleen, ilmoittivat saaneensa niihin hoitoa. Jokaiselle maalle laskettiin suun terveydenhuollon kattavuus; lisäksi kotitaloudet jaettiin kussakin maassa tulojen perusteella viiteen luokkaan, joille kullekin laskettiin oma kattavuutensa. Tilastoanalyysissa hyödynnettiin tuloperusteista Relative index of inequality (RII)-indeksiä. Sekoittavista tekijöistä huomioitiin sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutus, työllisyys, yleisen terveydentila ja se, asuiko vastaaja maalla vai kaupungissa.
Ilmoitetun hoidontarpeen osuus vaihteli vastaajien kesken Myanmarin 13,2 %:sta Kazakstanin 58,4 prosenttiin, mediaanin ollessa 29,2 %. Hoidon kansallinen kattavuus taas vaihteli Burkina Fason 21,2 %:sta Slovakian 94,3 prosenttiin, mediaanin ollessa 58,4 %.
Sosioekonominen asema on lähestulkoon kaikkialla maailmassa todettu merkittäväksi tekijäksi suunterveyden ja sen hoidon saatavuuden kannalta. Tässäkin tutkimuksessa havaittiin suun terveydenhuollon olevan kattavinta varakkaiden kohdalla – niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Hoidon yleinen kattavuus kohosi alimman tuloluokan maista korkeimpiin mentäessä (alimmasta korkeimpaan 35,4 %, 59,9 %, 75,4 %, 81,8 %) samalla, kun epätasa-arvon määrä väheni. RII-indeksin – jonka arvo >1 tarkoittaa, että suun terveydenhuollon kattavuus on korkeampi varakkailla – mediaanit rikkaimman ja köyhimmän kansanosan välillä olivat köyhimmästä maaluokasta varakkaimpaan mentäessä 2.63, 1.59, 1.48 ja 1.26. Epätasa-arvo oli tilastollisesti merkitsevä 40:ssä kaikista 52:sta maasta. Suomen RII-indeksin arvo oli 1.30, joten Suomi on samalla tasolla Unkarin ja Kroatian kanssa. Euroopan pienimmät RII-indeksit olivat Ruotsissa (1.11), Luxemburgissa (1.05). Kaikkein suurin indeksi oli Laosissa (5.89).
Tutkimuksen tulokset tukevatkin jo sitä aiemmin todettua seikkaa, että hammashoidon kattavuutta tulisi kansallisessa ja kansainvälisessä terveyspolitiikassa parantaa panostamalla kehittyviin maihin ja heikoimmassa asemassa oleviin kansanosiin.
Laura Kimari, Apollonia
Lähde: Hosseinpoor AR, Itali L, Petersen PE. Socio-economic Inequality in Oral Healthcare
Coverage: Results from the World Health Survey. J Dent Res 2012; 91: 275–81.
