LT, erikoistuva lääkäri, EHL, suu- ja leukakirurgi Miika Toivari kertoi Hammaslääkäripäivillä, miten potilaan yleinen terveydentila, perussairaudet ja lääkitys vaikuttavat toimenpidekelpoisuuteen implanttihoitoa harkittaessa ja mitä hammaslääkärin on erityisesti syytä ottaa huomioon.

– Toimenpidekelpoisuutta arvioitaessa kaiken perusta on tarkka anamneesi ja potilaan yleistilan arviointi. Tarkista tiedot perussairauksista ja lääkityksestä aina, vaikka kyseessä olisi tuttu potilas, sillä ajan kuluessa niihin voi tulla muutoksia. Arvioi esitietoja ja potilaan kuntoa suhteessa suunnitellun toimenpiteen kuormittavuuteen, Toivari painottaa.

Implanttihoidon kannalta riskin ja jopa vasta-aiheen muodostavia perussairauksia ovat Toivarin mukaan suomalaisten yleisimmät kansantaudit ja krooniset sairaudet, erityisesti sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes, syöpäsairaudet sekä muistisairaudet. Riskinä ovat erityisesti suurempi infektiovaara, vuotokomplikaatiot ja huonompi hoitokomplianssi.

– Ennen kajoavaa toimenpidettä käy läpi tärkeimmät kriittiset kysymykset, kuten onko riskiä toimenpiteen aikaiselle sairauskohtaukselle ja mikä on potilaan kuormituskyky suhteessa toimenpiteen vaikeusasteeseen. Onko riskiä, että toimenpiteen aikana tai sen jälkeen tulee hallitsematon suuontelon verenvuoto? Onko rajoituksia määrätä lääkettä joko ennen toimenpidettä otettavaksi tai toimenpiteen jälkeen käytettäväksi? Miten haavat paranevat ja onko riskiä postoperatiiviseen infektioon, haavakomplikaatioon tai implantin osseointegraation pettämiseen?

Esimerkkinä sydänpotilaan toimenpidekelpoisuuden arviointi

Sydänpotilaan toimenpidekelpoisuutta voi arvioida esimerkiksi Käypä hoito -suosituksessa mainitulla neliportaisella NYHA-luokituksella. NYHA 2 -luokan potilaiden suorituskyky on rajoittunut ja jo tavanomainen rasitus aiheuttaa hengenahdistusta tai väsymistä. NYHA 3 -potilailla suorituskyky on vahvasti rajoittunutta, jolloin tavallista vähäisempikin rasitus aiheuttaa hengenahdistusta tai väsymistä. NYHA 4 -potilaille kaikki fyysinen aktiviteetti aiheuttaa oireita, joita voi olla myös levossa.

– Hammaslääkärin näkökulmasta NYHA 3 -potilaiden toimenpidekelpoisuus on jo merkittävästi rajoittunut, ja NYHA 4 -potilaiden kajoavat toimenpiteet vaativat lähtökohtaisesti sairaalaolosuhteita, Toivari tiivistää.

Valtimokovettuma- tai sepelvaltimotautipotilaalta on tarpeen selvittää tarkemmin myös se, milloin ja mitä lääketieteellisiä toimenpiteitä hänelle on tehty.

– Onko esimerkiksi sydämeen tehty pallolaajennus tai ohitusleikkaus ja onko käytössä lyhyt- tai pitkävaikutteinen nitraattivalmiste. Rintakivusta kysyminen antaa viitteitä yleistilasta. Potilaalta kannattaa kysyä konkreettisia kysymyksiä siitä, miten hän suoriutuu arjessa. Jos potilas pystyy kävelemään tasamaalla ilman oireita, hän on lähtökohtaisesti toimenpidekelpoinen. Jos oireita sen sijaan tulee jo tasamaakävelystä, on hammaslääkärin syytä vakavasti harkita, voidaanko potilasta lainkaan hoitaa avohoidon puolella.

Sydänpotilasta kuormittavat erityisesti kaikki sykettä nostattavat asiat, kuten jännitys, pelko ja kipu.

– Vastaanotolla puoli-istuva asento on yleensä paras, koska se helpottaa hengitystyötä, lisäksi hoitokäynnit on syytä pitää mahdollisimman lyhyinä. Kivunhoitoon tulee kiinnittää huomiota sykkeennousun ja sydämen rasituksen välttämiseksi, joskin adrenaliinipitoisten puudutteiden käytössä tulee käyttää harkintaa.

Sydänpotilaan puudutuksessa tulee ennakoida, kuinka paljon adrenaliinia on turvallista käyttää.

– Lähtökohtaisesti ikääntyneiden ja sydänsairaiden potilaiden hoidossa on syytä käyttää adrenaliinittomia puudutteita, jos ei ole aivan pakko käyttää jotain muuta valmistetta.

Lähde: LT, erikoistuva lääkäri, EHL, suu- ja leukakirurgi Miika Toivari: Onko potilas kunnossa – uskallanko implantoida? Hammaslääkäripäivät 12.11.2020