Tiedeuutiset

Apollonia / Tiedeuutiset / Parodontiitilla voi olla vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen

Parodontiitilla voi olla vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen

Parodontiitilla voi olla vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen
Chapplen mukaan jo Hippokrates puhui fokaali-infektioteoriasta ja väitti parantaneensa reumatismin poistamalla infektoituneen hampaan. Monenlaista vahvistusta teorialle on saatu myöhemmin. Esimerkiksi reumaa sairastavilla todettiin parodontiittiriskin olevan 1,8-kertainen (kohonnut 80 %) terveisiin verrattuna ja meta-analyysi parodontiitin vaikutuksesta sydänsairauksiin osoitti riskin lisääntyvän 19 % (alle 65-vuotiailla 44 %). Lisäksi tyypin 2 diabeteksessa sokeritasapaino on selkeästi huonompi parodontiittia potevilla diabeetikoilla. Onko parodontiittipotilaiden kokonaiskuolleisuus sitten kohonnut?

Kokonaiskuolleisuudesta ja parodontiitista julkaistiin runsaat 10 vuotta sitten (Garcia ym. Ann Periodontol 1998; 3: 339–48.) tutkimus, jossa seurattiin noin 800 miestä 25 vuotta. Luukato ja ientaskujen syvyys olivat parodontaalimittareita. Vaikka tilastokäsittelyssä huomioitiin ikä, painoindeksi, hampaiden lukumäärä, tupakointi, alkoholin kulutus, koulutus, seerumin kolesteroli, verenpaine, leukosyyttien lukumäärä ja suvun sydäntautihistoria, hampaiden ympärillä tapahtunut 20 %:n luukato kohotti kuolemanriskiä 51 % verrattuna niihin, joilla ei luukatoa ollut tai sitä oli hyvin vähän. Jopa henkilöillä, jotka koskaan eivät olleet tupakoineet, kuolemanriski oli noin 2,5-kertainen.

Europerio 6:ssa esitettiin tulokset kyseisestä aineistosta reilun 40 v seurannan ja 516 kuolemantapauksen jälkeen (Jimenez ym.). Kuolemanriski mistä hyvänsä syystä osoittautui lähes 1,5-kertaiseksi (46 % lisääntynyt), jos luukatoa oli paljon tai kohtalaisesti verrattuna vähäisempään luukatoon. Hampaattomilla miehillä riski oli 2,3-kertainen, mitä voi selittää pitkäaikainen parodontiitti, joka on johtanut hampaiden irtoamiseen.

Parodontiitin suoranainen osuus lisääntyneisiin kuolemiin on epäselvä. Chapple muistutti kumulatiivisista riskitekijöistä (esim. lihavuus, tupakointi, reuma, tyypin 2 diabetes), joista yksi on parodontiitti ja esitti, että paikalliset parodontaaliongelmat lisäävät systeemistä inflammaatiota, joka voi olla yhteinen linkki inflammaatiovälitteiseen patologiaan ja edelleen lisääntyneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Chapple arveli, että parodontiitin estäminen voisi hyvinkin parantaa elinaikaennustetta.

Lähteet:
Iain Chapple. Luento 6th Congress of the European Federation of Periodontology -kongressin (Europerio 6) lehdistötilaisuudessa Tukholmassa 4.6.2009.
Jimenez MC ym. Abstrakti Europerio 6 -kongressissa. J Clin Periodontol 2009 (Supplement 9); 36: 33.

Päivi Hölttä, Suomen Hammaslääkärilehti 9/2009