Juuri päivitetyssä parodontiitin Käypä hoito -suosituksessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota parodontaalisairauksien ehkäisyyn.
Syventyneiden ientaskujen esiintyvyys on kasvanut väestötutkimuksissa viimeisten 20 vuoden aikana. Huolestuttavaa on, että sairauden merkkejä nähdään jo lapsilla ja nuorilla, erityisesti tupakoivilla nuorilla.
– Syynä kasvuun voi olla suunterveyden voimakas kahtiajakautuminen. Osalla suunterveys ja kyky huolehtia terveydestä ovat hyvin heikkoja, ja moni jättää hakeutumatta hoitoon, pohtii Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, professori Pekka Ylöstalo.
Suosituksessa kiinnitetäänkin entistä enemmän huomiota kiinnityskudossairauksien ehkäisyyn. Esimerkiksi lasten ja nuorten parodontaalisairauksien riskitekijät on koottu taulukkoon, ja gingiviitin diagnostiikkaa ja hoitotuloksen arviointia korostetaan.
Suositus muistuttaa myös tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön ehkäisystä ja tarvittaessa vieroituksesta. Monen ammattilaisen panosta vaativaan työhön on tehty myös hoitopolkumalli, jotta eri ammattiryhmien osaaminen tulisi parhaiten käyttöön.
Potilaat itse toivovat selkeitä hoito-ohjeita ja kokevat, että parodontiitin hoito parantaa heidän elämänlaatuaan.
Uusia hoitolinjauksia
Suosituksen hoitolinjaukset noudattavat nyt selkeämmin The European Federation of Periodontologyn (EFP) luokitusta. Muun muassa diagnostiikkaosioon tehtiin päivityksiä.
Kliinisessä tutkimuksessa keskitytään niiden löydösten mittaamiseen ja kirjaamiseen, jotka vaikuttavat infektion ja tulehduksen hoitoon, ennusteeseen ja ylläpitohoitoväliin. Kaikkien ienvetäytymien kirjaaminen ei ole tarpeen, ellei hoito sitä edellytä. Eurooppalaisen suosituksen mukaan parodontiitin vaihe voidaan määrittää mittaamalla kiinnityskato vain vaikeimmin kiinnitystä menettäneeltä alueelta.
– Jos aikaa ei ole tehdä kaikkea, keskitytään nyt enemmän ientaskujen, furkaatiovaurioiden ja vuotoprosenttien kirjaamiseen. Kirjataan siis sitä, mihin pyritään vaikuttamaan hoidolla, toteaa Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen.
Tutkimusnäytön perusteella suositukseen on myös nostettu toistettu instrumentaatio. Vaikean parodontiitin hoitoa voidaan jatkaa ei-kirurgisesti, jos paranemista havaitaan ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Akuuteista tilanteista parontaaliabsessien ja endo-paroleesioiden diagnostiikka ja hoito nousivat mukaan suositukseen.
Implanttien vieruskudosten problematiikka on saanut lisää palstatilaa, ja peri-implantiitin ei-kirurgista hoitoa koskevaa osaa on laajennettu.
– Hammasimplanttien määrä kasvaa jatkuvasti, ja tutkimusten mukaan joka kolmas implantti aiheuttaa ongelmia, muistuttaa Ylöstalo.
Hän peräänkuuluttaa myös omaa Käypä hoito -suositusta hammasimplanteista.
Riittävän hyvä hoitotulos?
Täydelliseen hoitotulokseen päästään vain harvoin.
– Suosituksessa myös pohditaan, mikä on hyväksyttävä hoitotulos. Tämä perustuu tutkittuun tietoon sairauden etenemisen riskitekijöistä, kuten esimerkiksi syvien ientaskujen määrän vaikutuksesta, selventää Ylöstalo.
Pöllänen muistuttaa, että kaikista edistysaskeleista on kuitenkin tärkeä iloita. Edistyminen pienentää yleissairauksien riskiä, vaikuttaa ylläpitohoitoväliin, parantaa potilaan elämänlaatua ja motivoi potilasta.
Tutustu päivitettyyn Parodontiitti Käypä hoito -suositukseen
Muista ICD-koodeissa!
- Komplisoituneesta parodontiitista (K05.31) on kyse, kun todettavissa on paikallisia hoitoa komplisoivia tekijöitä, kuten furkaatiovaurioita ja vertikaalisia ientaskuja.
- Systeemiset sairaudet, kuten tupakointi ja diabetes, huomioidaan riskiluokan määrityksessä.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 2/2025
