Pahanhajuisen hengityksen, halitoosin, syy on jopa yli 80-prosenttisesti suuontelossa. Siitä huolimatta on muistettava, että halitoosi voi olla merkki myös muusta sairaudesta. Hajun lähteen erottamiseen tavallisella vastaanotolla on mahdollisuuksia, kunhan potilaan ja lääkärin luonto riittää puhalteluun ja haisteluun.
Belgiassa tutkittiin syitä ainutlaatuisen suuren halitoosipotilasjoukon (n = 2000) ongelmiin (Van Tornout ym.). Noin 76 %:lla hajun lähde oli suussa, ja tavallisin syy löytyi kielen katteista. Myös gingiviitti ja parodontiitti aiheuttivat pahaa hajua selvästi useammin kuin hampaat (karies). Korva-, nenä- ja kurkkutautien alueelta halitoosin syy löytyi 1,9 %:lla, ja syitä olivat tonsilliitti, nuha, sinuiitti tai nenän tukkoisuus. Esimerkiksi ruuansulatuskanavasta, lääkkeistä, hormonaalisista seikoista tai dieetistä peräisin olevaa halitoosia löytyi 2,3 %:lla. Toisinaan haju oli monen tekijän summa. Halitofobiaa – luultua halitoosia – esiintyi varsin monilla, lähes 16 %:lla.
Apulaisprofessori Edward Winkel Alankomaista antoi vinkkejä hajun lähteen paikallistamiseen ja jatkotoimenpiteisiin. Hajua kannattaa tutkia vuoron perään suusta ja nenästä. Jos kummastakaan ei tule hajua, eikä potilasta saada siitä vakuuttuneeksi, on kyse halitofobiasta, ja potilaan oikea hoitopaikka voi olla psykologin tai psykiatrin vastaanotto. Jos hajua tulee nenästä, mutta ei suusta, kannatta potilas ohjata korva-, nenä- ja kurkkutautien vastaanotolle. Jos hajua tulee sekä suusta että nenästä, saattaa sisätautilääkäri olla oikea osoite. Hammaslääkärin alueella ollaan, jos haju tulee suusta, mutta ei nenästä. Hoidon kulmakivi on bakteerimäärän vähentäminen mekaanisin puhdistustoimenpitein ja antibakteerisin ainein. Kielen puhdistaminen on erityisen tärkeää.
Lähteet:
Van Tornout M ym. Characteristics of 2000 patients visiting a halitosis clinic. Posteri Europerio 6 -kongressissa.
Edward Winkel. Luento 6th Congress of the European Federation of Periodontology -kongressin (Europerio 6) lehdistötilaisuudessa Tukholmassa 4.6.2009.
Päivi Hölttä, Suomen Hammaslääkärilehti 9/2009
