Tiedeuutiset

Terveessä parodontiumissa hampaan säilymisprosentti on noin 100 % 50 vuoden aikana, mutta sairastuneen parodontiumin hampaissa se laskee 92–93 %:iin. Implantilla se on 82–94 % 10 vuoden aikana. Professori Eija Könönen muistutti Apollonia Symposiumissa, että onnistunut ja säilynyt ovat hieman eri asia. Vahvaa tutkimusnäyttöä riskitekijöistä on huonosta suuhygieniasta, tupakoinnista, parodontiitista ja huonossa hoitotasapainossa olevasta diabeteksesta.

Implanttihoito tulisi aina tehdä terveeseen suuhun ja tasapainoiseen purentaan. Tutkimuksessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota lohkeamiin ja kulumisfasetteihin. Biomekaaniset komplikaatiot eivät ole harvinaisia, mutta voi mennä useita vuosia, ennen kuin ne tulevat esiin, painotti erikoistuva hammaslääkäri Eine Westman Apollonia Symposiumissa.

Implanttihoidon tavoitteena on kestävä hoitotulos, toiminnallisuus, kudosten säästäminen, esteettinen lopputulos, implanttien ylläpitohoidon mahdollistaminen ja muun hampaiston ylläpito. Eri-ikäisten potilaiden implanttihoidossa näitä tavoitteita lähestytään hieman eri näkökulmista, joita Apollonia Symposiumissa kuvasi HLT, EHL Maarit Salonen-Kemppi.

Suurin haaste esteettisessä implanttihoidossa on ienrajan muodon toistamisessa ja papillojen muodostumisessa. Luupuutokset vaikeuttavat papillojen muodostumista, eikä luusiirteiden käyttö ole ongelmatonta: kaikki vertikaalisen augmentaation menetelmät ovat arvaamattomia. Komplikaatioita esiintyy noin 20–60 %:ssa toimenpiteistä. Professori David Garber esitteli esteettisen implanttihoidon menetelmiä Apollonia Symposiumissa.

Implanttien käyttöalue ja käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet. Erilaisia siirteitä käyttämällä implanttihoito pystytään toteuttamaan aiempaa useammissa tilanteissa. Laajemmat hoitomahdollisuudet vaativat huolellista suunnittelua, jotta hoidon lopputulos olisi onnistunut. Implanttihoidon suunnittelu alkaakin jo potilasvalinnasta, tähdensi HLT, EHL Panu Rantonen Apollonia Symposiumissa.  

Pyrkimys nopeampaan oikomishoitoon ja parempaan lopputulokseen on johtanut implanttien käytön yleistymiseen ortodontiassa. Implantti on oikomishoidossa lähes täydellinen ankkuri, ja sitä hyödynnetään etenkin aikuisortodontiassa. Professori Pertti Pirttiniemi esitteli Apollonia Symposiumissa eri implanttityyppien käyttöä oikomishoidossa.

Implanttien osseointegraation onnistuminen pääsee hyvään alkuun, kun leikkaushaavan primaariparaneminen onnistuu. Haavan paranemisedellytyksiä voidaan parantaa monin keinoin, muistutti professori Hendrik Terheyden Apollonia Symposiumissa. Osa keinoista on vanhoja tuttuja, mutta uusiakin sovelluksia kehitetään.

Joskus potilaan sairaus heijastuu suoraan intraoraaliseen statukseen. Potilas saattaa kertoa olevansa terve laajasta lääkityksestä huolimatta. Potilaan terveydentila, lääkitys, elämäntavat, leukaluun laatu ja määrä sekä alueen verenkierto vaikuttavat osseointegraatioon ja implanttihoidon ennusteeseen. EL, EHL, LT Patricia Stoor kertoi lääketieteellisistä ongelmista implanttihoidoissa.

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu 20 hampaan riittäväntoiminnallisen purennan ylläpitämiseen. Mutta yhä enemmän esteettiset tekijät, potilaan tyytyväisyys, psykososiaaliset tekijät, fonetiikka ja makuaisti ovat tärkeässä asemassa. Professori Timo Närhi valaisi purentaelintason eri aspekteja.

Korealaiset tutkijat selvittävät liikalihavuuden ja parodontiitin yhteyttä, josta on olemassa ristiriitaisia tuloksia aiemmista tutkimuksista. Hypoteesina oli, että liikalihavilla esiintyy enemmän parodontiittia kuin normaalipainoisilla.