Luustolääkkeitä käyttävillä syöpäpotilailla, joilta poistetaan hammas infektioon viittaavien oireiden vuoksi, on huomattavasti suurempi leukojen osteonekroosiriski kuin niillä luustolääkkeitä käyttävillä syöpäpotilailla, joilla hampaanpoiston syynä eivät ole infektio-oireet, todetaan tuoreessa kreikkalaistutkimuksessa.

On todettu, että luustoon vaikuttavia lääkkeitä käyttävillä – erityisesti syöpäpotilailla, jotka käyttävät näitä lääkkeitä pitkäaikaisesti – hampaanpoisto aiheuttaa merkittävän riskin leukojen osteonekroosiin (medication-related osteonecrosis of the jaw, MRONJ). On kuitenkin lisääntyvässä määrin näyttöä siitä, että varsinainen riskitekijä olisivatkin parodontaaliset infektiot tai hammasinfektiot, jotka edeltävät hampaanpoistoa. Tuoreessa kreikkalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin alveoliluun histologiaa ja infektioiden merkitystä MRONJ-riskiin hampaanpoistopotilailla, jotka käyttivät luustolääkkeitä luuhun metastasoineen syövän hoitoon. Tutkimuksessa oli kaksi potilasryhmää: ryhmän A (n = 40) jäsenille tehtiin hampaanpoisto, koska heillä esiintyi poistettavassa hampaassa kipua, turvotusta, märkimistä, fistelin muodostusta ja/tai tunnottomuutta, jotka eivät reagoineet hoitoon. Ryhmä B (n = 14) koostui potilaista, joille tehtiin hampaanpoisto muista syistä kuin infektioon viittaavien oireiden vuoksi. Hampaanpoistoa edeltävien kliinisten ja radiologisten perustutkimusten ohella potilailta otettiin poiston yhteydessä alveoliluusta koepala, joka tutkittiin histologisesti. Löydöksiä tarkasteltiin suhteessa siihen, kehittyikö potilaalle hampaanpoiston jälkeisessä seurannassa MRONJ. MRONJ-diagnoosi asetettiin, mikäli poistokuoppa ei ollut 8 viikkoa poiston jälkeen parantunut ja/tai alueella näkyi paljastunutta luupintaa.

Ryhmässä A havaittiin lääkityksen aiheuttama, histologisesti täydellinen alveoliluun nekrotisoituminen 28:lla 40:stä potilaasta (70 %), kun taas ryhmässä B tätä ei ilmennyt ainoallakaan potilaalla. Seurannan aikana 12:lle niistä A-ryhmän potilaista, joilla havaittiin histologisesti alveoliluun nekroosi, kehittyi MRONJ; B-ryhmässä MRONJ-tapauksia ilmeni kaksi, joista toisessa luu oli histologisessa näytteessä ollut vitaalia ja toisessa osin vitaalia ja osin kuolioitunutta. Infektion lisäksi MRONJ:n ilmaantuvuuteen näyttivät tässä pienessä aineistossa olevan yhteydessä kaksi muutakin tekijää: luustoon vaikuttavan lääkityksen käytön jatkuminen yli vuoden ajan sekä samanaikainen leukaluuhun kohdistettu sädehoito.

Tutkijat toteavatkin, että tyypilliset paikallisen suuinfektion kliiniset merkit, kuten kipu, turvotus ja märkiminen, olivat merkitsevästi yhteydessä luun täydelliseen histologiseen nekroosiin ennen hampaanpoistoa, ja niiden esiintyminen lisäsi todennäköisyyttä myös MRONJ:n kehittymiseen hampaanpoiston jälkeen. Tutkijoiden mukaan kaivattaisiin lisätutkimuksia, joissa nyt saatua tulosta arvioitaisiin suuremmalla potilasmäärällä. Erityisen tärkeää kuitenkin olisi, että luustolääkitystä käyttävien potilaiden hoidettavissa olevat hammasperäiset infektiot voitaisiin tulevaisuudessa erottaa potilaalle jo kehittyneestä histologisesta MRONJ:sta luotettavasti ennen hampaanpoistopäätöksen tekemistä – mahdollisesti KKTT-kuvauksen avulla. Näin ne voitaisiin hoitaa asianmukaisesti ja ajoissa, ja samalla vältettäisiin hampaanpoisto kaikkine mahdollisine jälkiseurauksineen.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 6/2020

Lähde: Nicolatou-Galitis O, Papadopoulou E, Vardas E, Kouri M, Galiti D, Galitis E ym. Alveolar bone histological necrosis observed prior to extractions in patients, who received bone-targeting agents. Oral Diseases 2020; 00: 1–12.

Uutisen asiatarkastajana on toiminut LT, EHL, suu- ja leukakirurgi Olli-Pekka Lappalainen Helsingin yliopistosta.