Tutkimus osoitti, että hammashoitopalvelujen käyttö on useammin epäsäännöllistä niillä, jotka kokevat suunterveytensä heikoksi. Suomalaistutkijoiden mukaan koetun suunterveyden mittarit tulisi valjastaa entistä paremmin terveyspalvelujen suunnittelijoiden käyttöön.
Koska terveyspalveluiden resurssit ovat niukat, on tärkeää kehittää väestötason mittareita, joiden avulla voidaan tuottaa tietoa palveluiden suunnittelijoiden ja kehittäjien tueksi. Koetun terveyden mittareita tulisi käyttää kliinisten mittareiden sijaan tai lisänä. Terveys 2000 -kyselyn pohjalta tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koetun suunterveyden mittareiden kykyä ennustaa hammashoitopalveluiden käytön säännöllisyyttä.
Tutkimuksen aineistona käytettiin Terveys 2000 -kyselyn materiaalia. Kohderyhmä (n=4926) koostui 30 vuotta täyttäneistä hampaallisista suomalaista. Suunterveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin Oral Health Impact Profile (OHIP-14) -kyselyllä, jonka osa-alueita ovat toimintarajoite, fyysinen kipu, psyykkinen epämukavuus, fyysinen haitta, psyykkinen haitta, sosiaalinen haitta sekä vamma. Koettua suunterveyttä selvitettiin myös yksittäisellä kysymyksellä, jossa vastaajat arvioivat hampaittensa kuntoa ja suunterveyttä.
Tutkimuksen mukaan vastaajat, jotka kokivat suunterveytensä huonoksi tai joilla oli OHIP-14-kyselyvastausten perusteella enemmän ongelmia, käyttivät hammashoitopalveluita epäsäännöllisesti. Joka kolmas vastaaja piti koettua suunterveyttään enintään keskinkertaisena tai raportoi OHIP-14-kyselyssä kärsivänsä ainakin yhdestä ongelmasta usein tai melko usein. Suurempi osa vanhemmista aikuisista verrattuna nuorempiin aikuisiin, miehistä verrattuna naisiin ja hammashoitopalveluita epäsäännöllisesti käyttävistä verrattuna säännöllisesti käyttäviin koki suunterveytensä huonoksi tai keskimääräiseksi. Sama koski vastaajia, jotka raportoivat OHIP-14-kyselyssä kärsivänsä ainakin yhdestä ongelmasta vähintään silloin tällöin.
Kun suunterveys koetaan huonoksi, hammashoitopalvelujen käyttö on useammin epäsäännöllistä. Lääkäripalvelujen kohdalla tilanne on päinvastainen: kun terveys koetaan huonoksi, palveluiden kysyntä usein kasvaa. Tutkijat arvioivat, että ero saattaa johtua palveluiden tarjonnasta. Lääkärin vastaanotolle mennään sairastumisen tai loukkaantumisen takia, kun taas hammashoitopalveluiden tarjonta perustuu kutsujärjestelmiin ja tarkastuskäynteihin.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 12/2012
Kaprio H, Suominen AL, Lahti S. Association between subjective oral health and regularity of service use. Eur J Oral Sci 2012; 120: 212–217.
