Synnynnäinen hammaspuutos on usein geneettistä ja kulkee suvussa. ”Olen sanonut puutospotilailleni, että kun sinulla on omia lapsia, niin hammaslääkärille on hyvä mainita puutoksesta. Silloin hammaslääkärinkin tietoisuus kasvaa ja hän osaa katsoa vähän tarkemmin lapsen suuhun”, muistuttaa ortodontti Päivi Jääsaari. (Kuva: Vesa-Matti Väärä.)
Mitä tehdä, kun lapselta tai nuorelta puuttuu etualueen hammas? Aukon sulkeminen oikomalla tai autotransplantaatio ovat ylivoimaisia keinoja lapsilla. Monipolvista aihetta pysähdytään pohtimaan tämän vuoden Apollonia Symposiumissa 22.–23.3.
Ei yksittäinen hammas, vaan koko purenta, leukojen väliset suhteet ja missä kehitysvaiheessa ollaan, vaikuttavat hoitolinjan valintaan, painottaa ortodontian erikoishammaslääkäri Päivi Jääsaari Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
Kahdeksan vuotta sitten Jääsaari sai potilaakseen 8-vuotiaan tytön, joka oli menettänyt tapaturmaisesti yläykkösen. Kirurgi arvioi, ettei alveoliluusta olisi todennäköisesti mitään jäljellä lapsen aikuistuessa. Jääsaari päätti kokeilla etualueelle hieman unohduksiin painunutta autotransplantaatiota ja sai työparikseen kokeneen kirurgin. Tytölle siirrettiin oma alanelonen, jota myöhemmin oiottiin ja muotoiltiin muovilla. Autotransplantaatioita on viimeisten vuosien aikana tehty Turussa noin 150, joista kymmenen onnistuneesti etualueelle.
Malttia puutosten kanssa
Lasten ja nuorten hammaspuutokset johtuvat pääasiassa hammastraumoista tai ovat synnynnäisiä. Skandinaavisissa tutkimuksissa hypodontiaa eli alle kuuden pysyvän hampaan puutosta on
6–9 %:lla, jos viisaudenhampaat lasketaan pois. Puutospotilaista noin 83 %:lla puuttuu synnynnäisesti yksi tai kaksi hammasta, yleisimmin alaviitonen tai yläkakkoset ja -viitoset.
Maitohampaiden synnynnäinen puuttuminen on harvinaista, mutta joskus ensimmäiset puutokset voidaan havaita kolmivuotiaalla, kun kaikkien maitohampaiden tulisi olla suussa.
Maitohammaspuutos peilautuu suoraan myös pysyvään hampaaseen. Niiden, jotka tekevät lasten- ja nuorten perushammastarkastuksia, pitäisikin olla tuntosarvet koholla. Hoidolla ei kuitenkaan ole kiirettä.
– Siinä kohdassa ei yleensä tarvitse vielä lähteä ottamaan röntgenkuvia, sillä niillä ei ole vaikutusta hoitopäätökseen, eikä näin oikeutustakaan. Ehdimme tutkia hampaat myöhemmin hoidon alkaessa. Annetaan pienten lasten nauttia lapsuudesta, ettei koko lapsuus ole oikomishoitoa ja hammaspuutoksen ihmettelyä.
Hammaspuutosten hoito vie vuosia, minkä vuoksi on tärkeää, että oikomishoito on luonteeltaan täsmäsuunnittelua ja -hoitoa.
– Jos hammaspuutos huomataan pienenä, ohjaisin lapsen oikomishoidon suunnitteluun ensimmäisen vaihduntavaiheen alkaessa.
On myös hyvä muistaa, että hammaspuutoksiin liittyy usein muitakin ongelmia. Hampaiden koot voivat olla poikkeavia, tai puuttuvan hampaan kohdalla toisella leukapuoliskolla voi olla pienikokoinen tappihammas.
Puhkeamista ohjaillen
Lasten ja nuorten hammaspuutosten hoidon kapellimestarina toimii ortodontti, jonka arvioitavana on purennan ja hampaistokehityksen kokonaistila. Monimutkaisemmat hoidot ovat useamman erikoisalan osaajan yhteistyötä: ortodontin, kirurgin, proteetikon ja pedodontin.
– Ortodontin näkökulmasta hampaiden puhkeamisen ohjailu kasvuiässä ja tilan korvaaminen omilla hampailla ovat erinomaisia vaihtoehtoja.
Yläkakkosen puutos saattaa ohjata kulmahammasta puhkeamaan väärään suuntaan, koska kakkosen juuri ohjaa kulmahampaan puhkeamisreittiä. Kehitysvaiheessa oleva kulmahammas liikkuu kohtuullisen hyvin, ja ongelman korjaamisessa voidaan hyödyntää puhkeamiskapasiteettia. Kulmahammas saattaa myös puhjeta spontaanisti puuttuvan kakkosen paikalle, jolloin hammasrivi voi asettua luonnollisestikin nätisti, vaikka koko sivusta tulee samalla eteenpäin. Hampaita voidaan tarvittaessa myöhemmin muotoilla ja asemaa hieman muuttaa.
Keskeistä on luun säilyttäminen
Hampaan juurella on kyky luoda luuta. Kun hammas puuttuu tai menetetään, kasvaa riski myös alveoliluun surkastumiselle.
– Ajattelumalli on vuosikymmenten aikana hieman muuttunut: nykyään ajatellaan, että luun säilyttäminen on ensisijaisen tärkeää, ei niinkään aukon säilyttäminen. Pyritään siihen, että suussa ei olisi pitkää aikaa tilannetta, jolloin hammas puuttuu.
Traumatapauksissa, joissa kaikki hampaat ovat puhjenneet, suussa ei ole minkäänlaista oikomishoidon tarvetta ja purenta on täydellinen, hampaan dekoronaatio on osoittautunut hyväksi tavaksi säilyttää luuta. Dekoronaatiossa hampaan juuri jätetään alveoliluun säilyttäjäksi. Trauman jälkeen hampaan kehitystä on tärkeää seurata riippumatta siitä, minne potilas kulkeutuu hoitoon tulevina vuosina.
– Dental Trauma Guide tarjoaa hyvät ohjeet paitsi erilaisten traumojen hoitoon myös seurantaan. Tätä suosittelen käyttämään.
Välillä hoitovaihtoehdoksi jää implantointi, jolloin luu pitäisi saada säilymään pitkälle aikuisikään. Implantteja voi asentaa tytöille karkeasti 20 vuoden iässä ja pojille 25-vuotiaina. Tämän jälkeenkin aikuisiän vertikaalinen kasvu voi jättää implantin intraokkluusioon pikkuhiljaa.
– Jos joudutaan varautumaan implantointiin, oikomishoitoa lähdetään tekemään aukon säätämiseksi mielellään vasta aika paljon lähempänä implantointi-ikää. Hoidon suunnittelussa tulisi huomioida myös potilaan omat toiveet ja esteettiset näkökohdat.
Implanttien käyttö on lisääntynyt valtavasti, mutta samalla myös ongelmat, kuten peri-implantiitti ja kruunuosien uusimistarve, ovat nostaneet päätään.
Autotransplantaatio on erinomainen vaihtoehto
Implantteja kestävämpi ratkaisu on oman hampaan siirto suussa.
– Oma hammas on aina oma hammas.
Vähintään 90 % omassa suussa ideaalissa kehitysvaiheessa siirretyistä hampaista pysyy suussa. Tutkimusten mukaan premolaarien siirrot ovat onnistuneet parhaiten, isojen ja monijuuristen molaarien siirroissa on hieman pienempi onnistumisprosentti. Pitkittäistutkimuksissa nämä hampaat ovat toimineet vuosikymmeniä ja potilastyytyväisyys oli korkea.
Jääsaaren mukaan pienemmät lapset ehtivät harvoin murehtimaan etualueen aukkojaan tai hampaitaan, ennemminkin oikomiskojeet tekevät tilanteesta poikkeuksellisen.
– Tämä on myös kosmeettinen ja psykososiaalinen ongelma, mutta ihmeen hyvin nuoretkin tällaiseen suhtautuvat, kunhan aukkoon tulee jotain korviketta. Enemmän ehkä vanhemmat ovat huolissaan.
Aikaikkuna siirrolle on kapeahko. Siirrettävän hampaan juuren kärjen täytyy olla avoin, ja hampaan kehityksen täytyy olla vähintään puolivälissä, ideaalitilanteessa juuren pituudesta olisi kehittynyt kaksi kolmasosaa. Autotransplantaatio on myös hyvin tekniikkasensitiivinen ja vaatii hellävaraisen kirurgin.
– Periodontaaliligamenttia ei saa vaurioittaa siirron aikana, ja alue juuren kärjen ympärillä pitäisi pitää koskemattomana.
Nyt on kulunut 7,5 vuotta Jääsaaren tiimin ensimmäisestä etualueen autotransplantaatiosta. Röntgenkuva kertoo, että tytön hammas on kapea ja juurikanava on obliteroitunut, mutta hammas on kasvattanut juurta siirron jälkeen ja hammas on vitaali. Hampaan kruunuosa on muotoiltu yhdistelmämuovilla naapurihammasta vastaavaksi.
– Hampaistossa se menee täydestä. Se on normaalin värinen, oireeton ja täysin käyttökelpoinen hammas.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2024
