Punajäkälää sairastavilla naisilla on suurentunut riski moniin eri syöpiin sekä kohonnut kuolleisuus, ja suun punajäkälä tai likenoidi muutos vaativatkin aina pitkäaikaisseurannan.

Lichen planus eli punajäkälä on krooninen iho- ja limakalvosairaus, josta tunnetaan monta eri alatyyppiä. Kyseessä on inflammatorinen tauti, joka mahdollisesti syntyy autoimmuunimekanismeilla. Se on paljon yleisempi naisilla kuin miehillä ja voi olla vaikeaoireinen tai täysin oireeton. Punajäkälään liittyy kohonnut syöpäriski.

LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pia Halosen HUSissa toteutetun väitöstutkimuksen aineistona olivat 7 800:n valkojäkälää ja
13 400:n punajäkälää sairastavan naisen potilastiedot lähes 40 vuoden ajalta. Tutkimuksessa selvitettiin paitsi näiden sairauksien ilmaantuvuutta, myös niihin liittyviä syöpäriskejä sekä osallistujien kuolleisuutta.

Väitöstutkimuksen perusteella punajäkälän ilmaantuvuus vuosina 2003–2012 oli 28 sataatuhatta naisvuotta kohti ja valkojäkälän 19. Punajäkälän ilmaantuvuus pysyi suhteellisen tasaisena, kun taas valkojäkälän ilmaantuvuus kasvoi hieman.

Punajäkälää diagnosoidaan pääosin vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, ja suurin ilmaantuvuus todettiin 65–69-vuotiailla naisilla (64 / 100 000 naisvuotta). Punajäkälää sairastavilla naisilla todettiin kohonnut riski huulen, kielen, suuontelon, kurkunpään, ruokatorven ja ulkosynnytinten alueen syöpiin. Yhteys oli vahva erityisesti suun alueen syövissä. Syöpäriskit olivat koholla niillä kehon alueilla, joissa jäkäläkin tyypillisesti ilmenee.

Lisäksi todettiin, että punajäkälää sairastavien naisten kuolleisuus oli koholla. Kohonnut kuolemanriski liittyi monien eri elinjärjestelmien sairauksiin, kuten hengitys- ja ruoansulatuselinten sairauksiin, infektioihin ja syöpiin. Tutkijat ehdottavat, että syynä saattaa olla koko elimistön krooninen tulehdustila. Kohonnutta kuolleisuutta ei kuitenkaan todettu valkojäkälää sairastavilla naisilla.

Väittelijä toteaa myös, että punajäkälän diagnostiikka on haasteellista, ja että nykyiset ohjeet taudin hoidosta ja pitkäaikaisseurannasta ovat monitulkintaisia.

Helsingin ja Oulun yliopistojen suupatologian professori Tuula Salo muistuttaa, että aina kun hammaslääkäri havaitsee suun alueella punajäkälää muistuttavan muutoksen eli likenoidin reaktion, sille tulisi etsiä mahdollinen aihettaja.

– Onko potilaalla muutoksen yhteydessä esimerkiksi huonokuntoinen täyte, proteesi tai mahdollisesti allergiaa aiheuttava amalgaamipaikka, tai onko hänellä lääkitys, joka voi aiheuttaa limakalvomuutoksia?

Jos selittävää syytä ei löydy tai muutos ei poistu parissa viikossa poistamalla mahdollinen etiologinen tekijä, on syytä ottaa koepala. Mikäli vastauksena on likenoidi muutos, tulee siihen suhtautua syöpävaaraa lisäävänä. Tällainen muutos vaatii aina systemaattista seurantaa, samoin kuin jo diagnosoitu punajäkälä.

– Kaikki oireettomat suun punajäkälät ja likenoidit muutokset tulisi tarkistaa vähintään vuosittain. Oireilevat sekä haavaiset muodot vaativat usein tiheämpää seurantaa ja oireita lievittäviä hoitoja, Salo painottaa.

Jäkäläsairauksien diagnostiikka ja hoito jakaantuvat niiden esiintymisalueiden mukaan lääketieteen eri erikoisaloille. Pia Halosen mukaan erityisesti punajäkälää sairastavat naiset hyötyisivät nykyistä tehokkaammasta moniammatillisesta yhteistyöstä.

Salo toteaa, että jos potilaalla on vaikeahoitoinen suun punajäkälä, hänet on syytä lähettää erikoissairaanhoitoon.

– Erikoissairaanhoidossa potilaan hoito toteutetaan tarvittaessa esimerkiksi erikoishammaslääkärien ja ihotautien ja/tai gynekologian erikoislääkärien yhteistyönä.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 2/2021

Lähteet:
Halonen P. Lichen sclerosus and lichen planus in women: Incidence, risk of cancer and causes of death. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Väitöskirja tarkastettiin 12.11.2020. Verkkojulkaisun osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6783-5.

Ulla Toikkanen. Valko- ja punajäkälään liittyy syöpäriski. Lääkärilehti. Julkaistu verkossa 11.12.2020.

Professori Tuula Salon puhelinhaastattelu.