Oikomishoidon hyödyistä purentaelimen toiminnan sekä purennan morfologian ja estetiikan kannalta on tehty paljon tutkimusta. Potilaan näkökulmasta oikomisen vaikutuksia on tutkittu lähinnä mittaamalla suunterveyteen liittyvää elämänlaatua erilaisten kvantitatiivisten kyselyiden avulla.

Lapsena ja nuorena saaduilla oikomishoitokokemuksilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta myös koko elämänkulkuun, todetaan helsinkiläisen hammaslääketieteen opiskelijan tekemässä syventävien opintojen kirjallisessa työssä.

Tutkimuksessa tehtiin Helsingin yliopiston ensimmäisen ja toisen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoille kvalitatiivinen kysely, jossa selvitettiin yhdeksän avoimen kysymyksen avulla opiskelijoiden omia kokemuksia oikomishoidosta.

Kyselyyn vastanneista 49 opiskelijasta 21 oli ollut oikomishoidossa; yksikään ei ollut käynyt läpi ortognaattiskirurgista hoitoa. Hoidon keston mediaani oli kolme vuotta (vaihteluväli muutamasta kuukaudesta kahdeksaan vuoteen) ja hoidon aloitusiän mediaani 11 vuotta (vaihteluväli 6–27 vuotta).

Suurin osa (17/21) oikomishoitoa saaneista oli sitä mieltä, että hoidosta oli ollut heille hyötyä, ja peräti puolet (11/21) katsoi, että oikomishoitokokemukset olivat vaikuttaneet heidän nykyiseen ammatinvalintaansa – joskus ratkaisevastikin. Se, että vastaaja oli kokenut oikomishoidon yleisesti ottaen myönteisenä, näytti lisäävän kiinnostusta hammaslääketieteen opintoja kohtaan.

Myönteiseksi vastaajien oikomishoitokokemuksen oli heidän itsensä mukaan yleensä tehnyt ammattitaitoinen hoito ja etenkin se, että vuorovaikutussuhde hammaslääkärin kanssa toimi hyvin. Hammaslääkärin ammatista oli oikomishoidon aikana kiinnostunut kuitenkin myös muutama sellainen vastaaja, jotka luokittelivat kokemuksensa hoidosta neutraaliksi tai kielteiseksi.

Kiinnostuksen syntyyn vaikuttikin olennaisesti myös se, että vastaaja koki hammaslääkärin ammatin tulevan itselleen tutuksi oikomishoidon aikana.

Lähde: Vuorio A. Oikomishoidon hyödyllisyys potilaan näkökulmasta – kyselytutkimus. Syventävien opintojen tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2016.