Bioyhteensopiva, kevyt ja kestävä titaani on ollut jo pitkään lääketieteellisessä käytössä. Titaanista on tehty materiaalitutkimusta runsaasti, mutta tutkimustietoa titaanin käytöstä hammasimplanttihoidoissa käytettävien päällysrakenteiden osalta on yhä rajallisesti. Mitä titaanin päälle polttamisesta ja sementoinnista tiedetään nykytutkimuksen valossa?
Tutkimusten mukaan posliinin ja titaanin välille syntyy riittävä, mutta ei yhtä vahva sidos kuin metallin ja keramian välille. Havaitut murtumat johtuvat yleensä materiaalien välisistä jännitteistä. HT Jukka Wichmann muistuttaa, että titaanin päällepoltto on hyvin tarkka olosuhteille. Tiedetään myös, että polttolämpötilan muutokset etenkin polton loppuvaiheessa saattavat heikentää kestävyyttä ja alipolttamisesta voi syntyä ongelmia.
Implantin ja insertin välisen sauman käyttäytymisestä löytyy puolestaan erittäin vähän tutkittua tietoa. Asiantuntijoiden mielestä inserteissä käytettävät pienet kruunun asemaa ohjaavat "nypykät" saattavat jopa heikentää kruunun rakennetta. CAD/CAM-tekniikalla rakennettu yksilöllinen jatke, jota on tarpeen mukaan paranneltu välisovituksen jälkeen onkin suositeltava etenkin etualueen töissä. HLT, EHL Mikko Rantala suosittelee sementoimisen tekemistä suun ulkopuolella, mutta mikäli sementointi tehdään suussa, yksilöllinen jatke toimii parhaiten.
Sementoinnin haasteellisuuden ja rakenteiden helpomman korjaamisen takia ruuvikiinnitteiset rakenteet ovat suositeltavia, toteavat Rantala ja Wichmann. He myös muistuttavat taivutettujen ruuvikanavien käytöstä, jotta ruuvikiinnitteisyys olisi toteutettavissa mahdollisimman usein, ja että pintarakenteelle saataisiin riittävä tuki.
Menetelmästä riippumatta hammaslääkärin työtä auttaa systemaattinen dokumentointi, ja ennen kaikkea käyttämiensä materiaalien ja osien hyvä tunteminen.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 12/2014
Lähde: HLT, EHL Mikko Rantala ja HT Jukka Wichmann, Titaanin päälle polttaen vai sementoimalla? Implanttihoidon sudenkuopat III -seminaarissa 3.10.2014
