Lapsella on oikeus saada apua, kun perheellä on vaikeuksia. Näiden vaikeuksien ei tarvitse kasvaa suureksi vyyhdeksi ennen apua, vaan tilannetta voidaan ja pitäisikin kartoittaa jo ennen sitä, painotti toimitusjohtaja Tiina Teivonen Tasalan perhepalveluista puhuessaan Hammaslääkäripäivillä.
Lastensuojelulaki velvoittaa jokaista suomalaista tekemään lastensuojeluilmoituksen, kun lapsen hoidossa tai huolenpidossa havaitaan puutteita tai osaamattomuutta, joka vaarantaa lapsen hyvinvointia. Lastensuojeluilmoitus on lähete lastensuojeluviranomaiselle, ja sen pohjalta tehdään päätös lastensuojeluasiakkuudesta tai perheen ohjaamisesta muiden palvelujen pariin. Lastensuojelu on kunnan erityispalvelu, jonka tulee tarjota ensisijaisesti avohuollon palveluja, esimerkiksi konkreettista tukea vanhemmille perheen arjessa selviytymiseen. Huostaanotto on lastensuojelun yksi mahdollinen keino puuttua perheen tilanteeseen, vaikka mediassa lastensuojelu näkyykin suurelta osin huostaanottokeskusteluissa. Tämä on omiaan lisäämään niin perheiden kuin esimerkiksi hammashuollon henkilökunnankin ennakkoluuloja ja turhia pelkoja lastensuojelua kohtaan. Lastensuojelussa tarkoituksena ei ole rankaisu, vaan auttaminen. Rikosepäilyssä rikosilmoitus tulee tehdä erikseen.
Tilanteessa, jossa on syntynyt huoli lapsesta ja hänen tilanteestaan, on oikeus saada apua. Lastensuojeluilmoituksen kautta autetaan tietenkin ennen kaikkea lasta itseään, mutta myös hoitava henkilö voi kokea ilmoituksen apuna: ei tarvitse jäädä yksin murehtimaan ja kantamaan huolta lapsen elämäntilanteesta. Avun viivästyminen johtaa usein vain tilanteen pahenemiseen, vaikka varhaisella puuttumisella voitaisiin auttaa koko perhettä ja estää ongelmien kärjistyminen.
Ongelmaa kannattaa lähestyä ensin puhumalla lapsen huoltajan kanssa. Usein kyseessä voi olla puhdas ymmärtämättömyys ja tahattomuus, joka saadaan korjaantumaan ilman viranomaisapua. Jos huoltaja ei ota huolta todesta (tai häntä ei tavoiteta) on syytä tehdä lastensuojeluilmoitus. Huoltajalle kannattaa kertoa, että ilmoitus tehdään perheen/lapsen auttamiseksi ja että laki velvoittaa sen tekemiseen.
Viranhaltija tekee ilmoituksen omalla nimellään, kansalainen voi tehdä sen nimettömänä. Pelkkä epäily riittää ilmoituksen tekemiseen, ”todisteita” ei ole tarpeen kerätä. Jokaisen ilmoituksen ei ole tarkoituskaan johtaa toimenpiteisiin. Lastensuojeluviranomaisia voi myös konsultoida nimettömänä. Pääasia on, että huolta lapsesta ei sivuuteta.
Aikuisia ei voida eikä ole tarpeen suojella omalta elämältään. Lapset taas tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Sinä voit olla se aikuinen, joka näki ja välitti.
Ani Lakoma, Suomen Hammaslääkärilehti 16/2009
