Suun alueen syövissä kuolleisuus ja hoidon epäonnistumisen riski ovat suuret, sillä suusyöpä metastasoi herkästi.

Syövän metastasoinnin edellytys on neoplastisten solujen vaellus ja invaasio. Histologisesti on havaittu, että syöpäsolut käyttävät monenlaisia solu- ja molekyylitason invaasiomenetelmiä. Tämä monimutkaistaa syövän leviämisen kannalta olennaisten geneettisten signalointireittien ja molekyylien tunnistamista sekä niiden toiminnan ymmärtämistä.

Proteiinit säätelevät solujen, kuten syöpäsolujen, käyttäytymistä, ja proteiineihin liittyviä biologisia reittejä onkin tutkittu paljon. On kuitenkin todettu, että ns. mikro-RNA:t (miRNA), jotka ovat ei-koodaavia RNA-molekyylejä, voivat myös vaikuttaa syövän invaasioon ja metastasointiin.

Tuoreessa suomalais-brasilialaisessa tutkimuksessa kartoitettiin sellaisten proteiinien ja miRNA-molekyylien toimintaa, joiden tiedetään liittyvän syövän invaasioon.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kielen okasolusyövän hyvin aggressiivisena tunnettua solulinjaa HSC-3 sekä vähemmän aggressiivista SCC-15-linjaa käyttämällä ihmiskohdusta poistetusta leiomyoomakudoksesta tehtyä, organotyyppistä 3D-soluviljelmää. HSC-3-solulinjasta eristettiin ei-invasoivia ja invasoivia syöpäsoluja, joiden proteiiniekspressiota analysoitiin massaspektrometrilla.

MiRNA-tuotantoa kartoitettiin mikroarray-menetelmällä. Tutkijat havaitsivat, että HSC-3-soluissa sekä hyvin monet proteiinit että miRNA:t käyttäytyivät varsin eri tavoin sen mukaan, oliko kyse invasoivasta vai ei-invasoivasta solusta.

Tutkimuksessa myös hiljennettiin HSC-3- ja SCC-15-solulinjoissa miRNA-molekyyli-498 sekä -940, joiden uskotaan olevan osallisia syövän invaasiossa ja metastasoinnissa.

Todettiin, että HSC-3-linjan soluissa miRNA-498:n hiljentäminen pienensi solujen invaasioaluetta, kun taas miRNA-940:n hiljentäminen pienensi sekä invaasioaluetta että -syvyyttä. Sen sijaan HSC-3-solujen elinkykyyn, lisääntymiseen tai vaellukseen hiljentäminen ei näyttänyt vaikuttavan. SCC-15-linjan soluissa miRNA-498:n vaimennus vähensi invaasiota ja vaellusta.

Tutkijat toteavat, että seuraavaksi tarvitaankin lisätietoa miRNA-molekyylien toimintamekanismeista sekä potilasaineistolla tehtyjä tutkimuksia, jotta tuloksista voitaisiin mahdollisesti edetä kliinisiin geeniteknologisiin sovelluksiin.

Lähde: Korvala J, Jee K, Porkola E, Almangush A, Mosakhani N, Bitu C, Cervigne NK, Zandonadi FS, Meirelles GV, Leme AF, Coletta RD, Leivo I, Salo T. MicroRNA and protein profiles in invasive versus non-invasive oral tongue squamous cell carcinoma cells in vitro. Exp Cell Res 2017; 350(1): 9–18. Julkaistu verkossa 20.10.2016.