Subantimikrobiaalisen eli matala-annoksisen doksisykliinin tehoa parodontiitin hoidon tukena on tutkittu pitkään. Tutkimuksissa kroonisen parodontiitin paikallisen tukihoidon on todettu parantavan kliinisiä tuloksia ja ei-kirurgisen hoidon vastetta. Tuore suomalaistutkimus vahvisti näyttöä tukihoidon tehosta.

Satunnaistettu ja lumekontrolloitu kaksoissokkotukimus selvitti matala-annoksisen doksisykliinin tehoa ei-leikkauksellisen parodontiitin SRP-hoidon (hammaskiven poisto / juurenpinnan silotus) yhteydessä verrattuna pelkkään SRP-hoitoon. Hoidon tehoa mitattiin ientaskunesteen merkkiaineista (myeloperoksidaasi eli MPO, MMP-8, MMP-9, MMP-13, osteoprotegeriini eli OPG ja tartraattiresistentti 5 eli TRAP-5) sekä kliinisillä hoitotuloksilla 3 kuukauden välein 12 kuukauden ajan.

Mukana tutkimuksessa oli 30 kroonista parodontiittia sairastavaa potilasta, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Molemmissa ryhmissä oli mukana myös tupakoitsijoita. Doksisykliini-ryhmälle annettiin 20 mg lääkettä kahdesti päivässä kolmen kuukauden ajan ja kudosta hoidettiin SRP-hoidolla. Verrokkiryhmä sai doksisykliinin sijaan lumelääkettä ja vastaavan kliinisen hoidon.

Matala-annoksisen doksisykliinin käyttö parodontiitin hoidossa ei perustu antimikrobiaaliseen vaikutukseen, vaan kudostuhon vähentämiseen ja isännän vasteen muokkaamiseen estämällä metallomatriksiproteinaaseja (MMP). MMP:tä erittyy hallitsemattomasti tulehtuneessa parodontaalikudoksessa.

Tutkimuksen mukaan suunesteestä mitatut MMP-8 ja MMP-9 laskivat molemmissa ryhmissä merkitsevästi verrattuna lähtötasoon. Myös MPO sekä luun hajoamisen ja muodostumisen merkkiaine OPG laskivat aluksi molemmissa ryhmissä ja päätyivät lähtötasoa alemmalle tasolle lopussa. Verrokkiryhmässä molempien näiden merkkiaineiden lasku kääntyi nousuksi tutkimusjakson aikana. MMP-13:n ja TRAP-5:n tasot jäivät useiden tutkittujen kohdalla mittaustasojen alle, joten niitä ei huomioitu analyysissä.

Kliinisiä hoitotuloksia mitattiin ientaskujen syvyyden ja kiinnitystason muutoksilla. Tutkimuksen mukaan kiinnitystaso parani merkitsevästi molemmissa ryhmissä 3 kuukauden kohdalla, mutta doksisykliini-ryhmässä merkitsevää parantumista havaittiin myös 6, 9 ja 12 kuukauden kohdalla. Doksisykliini-ryhmässä ientaskut pienenivät 6, 9 ja 12 kuukauden kohdalla merkitsevästi enemmän kuin verrokkiryhmässä.

Tutkimuksen mukaan sekä pelkkä SRP-hoito että se yhdistettynä tukihoitoon olivat tuloksellisia kroonisen parodontiitin hoidossa. Matala-annoksinen doksisykliini paransi kliinistä hoitotulosta enemmän kuin pelkkä SRP-hoito, eikä aiheuttanut tutkijoiden mukaan sivuvaikutuksia. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ettei tukilääkityksestä seuraa juuri haitallisia sivuvaikutuksia, joiden takia lääkitys olisi pitänyt keskeyttää.

Tutkimusten mukaan matala-annoksinen doksisykliini ei näyttäisi aiheuttavan antibioottiresistenssiä tai vahingoittavan suun mikrobistoa. Toisaalta tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan, etteikö pitkäkestoinen, matala-annoksinen lääkitys voisi lisätä antibioottiresistenssiä. Kaikkiaan tukihoitoa tulee käyttää harkiten, ja hoidettavat potilaat tulee valita huolella.

Lähde: Emingil G, Gürkan A, Tervahartiala T, Hernandez M, Özgül S, Sorsa T, Alassiri S. Adjunctive Effects of a Sub-Antimicrobial Dose of Doxycycline on Clinical Parameters and Potential Biomarkers of Periodontal Tissue Catabolism. Dentistry Journal. 2019; 7(1): 9. Julkaistu verkossa 20.1.2019.