Pulpan tilanteen arviointi karioituneessa maitohampaassa on usein vaikeaa. Tieto pulpan todennäköisestä tilasta auttaa päättämään, tulisiko hammas paikata, pitäisikö siihen tehdä pulpanhoito vai olisiko poisto paras vaihtoehto.
Leedsin hammaslääketieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin pulpan tilaa sellaisissa alle 6-vuotiaiden lasten maitohampaissa, jotka oli määrätty poistettavaksi anestesian yhteydessä ja joissa oli kariesta joko purupinnalla tai välipinnalla. Mukaan otettiin vain hampaita, joissa ei ollut merkkejä pulpan tulehduksesta. Poiston jälkeen hampaat halkaistiin ja kariesvaurion sijainti ja syvyys määritettiin. Pulpasta tehtiin sarjaleikkeet ja niitä tarkasteltiin mikroskoopilla. Pulpan tila luokiteltiin asteikolla 1–5 (1 = täysin terve, 5 = täysin tulehtunut). Sekä kariesvaurion syvyyden että pulpan tilan arviointi varmistettiin kaksoismittauksilla.
Kariesvaurioiden keskimääräinen syvyys oli 60 % hampaan kovakudoksen paksuudesta, eikä purupinta- ja välipintavaurioiden syvyydellä ollut merkitsevää eroa. Pulpan tulehdus oli kuitenkin merkitsevästi yleisempää hampaissa, joissa kariesvaurio oli välipinnalla, minkä pääteltiin johtuvan siitä, että välipinnoilla etäisyys pulpasarven ja kariesvaurioiden pohjan välillä on pienempi kuin purupinnoilla. Tämä tieto saattaa auttaa arvioimaan kannattaako hammas paikata, tulisiko siihen suoraan tehdä pulpanhoito vai pitäisikö hammas poistaa.
Tämän huolellisesti tehdyn tutkimuksen lopuksi tutkijat pohtivat, oliko oikeutettua poistaa lapsilta hampaita, jotka ehkä olisi voitu pelastaa pelkällä paikkauksella. Poistopäätökset oli tehnyt kokenut lasten hammaslääkäri, joka ei itse ollut mukana tutkimuksessa. Kaikkien lasten yhteistyökyky hammashoidossa oli huono, ja heillä oli korkea kariesriski. Leedsin hammaslääketieteen laitoksella halutaan minimoida useiden perättäisten yleisanestesioiden tarve, ja poistoihin ryhdytään siksi helposti.
Lähde: Kassa D, Day P, High A, Duggal M: Histological comparison of pulpal inflammation in primary teeth with occlusal or proximal caries. Int J Paediatr Dent 2009; 19: 26–33.
Liisa Seppä
Suomen Hammaslääkärilehti 5/2009
