Lastenreuma eli juveniili idiopaattinen artriitti (JIA) on lasten yleisin tulehduksellinen reumasairaus. Suomessa on noin 2 000 alle 16-vuotiasta lastenreumapotilasta, ja vuosittain diagnosoidaan noin 150 uutta tapausta. Kyseessä on monimuotoinen krooninen autoimmuunisairaus, joka luokitellaan seitsemään alatyyppiin. Tavallisimmat alatyypit ovat oligoartriitti ja seronegatiivinen polyartriitti.

Diagnoosia vaikeuttaa usein se, että sairaus alkaa asteittain ja oireet voivat olla moninaiset. Lastenreumassa kipu ei välttämättä aina ole hallitseva oire, vaan nivelturvotus, liikerajoitus ja jäykkyys tai esimerkiksi huono suun avautuminen.

Keskeisiä diagnosoinnin kriteereitä ovat alle 16-vuotiaan lapsen yli kuusi viikkoa kestänyt jatkuva niveltulehdus, jolle ei ole osoitettavissa muuta syytä. Tytöillä sairaus on tilastollisesti puolet yleisempi kuin pojilla. Valtaosalla sairaus puhkeaa joko 1–3 vuoden iässä tai murrosiän alussa.

Leukaniveltulehduksen esiintyvyys on lastenreumassa noin 40–96 % riippuen sairauden alatyypistä ja tutkimusmenetelmästä. Sairauden puhkeamisvaiheessa leukanivel voi olla myös ensimmäinen tulehtunut nivel. Lastenreuman tunnistaminen sekä sen aiheuttamien purentavirheiden erottaminen normaalista purentavirheestä onkin tärkeää kaikille lapsia hoitaville hammaslääkäreille.

Tulehduksen diagnosoiminen leukanivelessä on usein haastavampaa kuin muissa nivelissä, koska tulehduksen aiheuttamat oireet ovat vähäiset tai niitä ei ole.

Hoito on moniammatillista yhteistyötä

Lastenreuman hoito on aina moniammatillista yhteistyötä. Päävastuu hoidosta on erikoissairaanhoidolla ja potilaan hoidosta vastaa lastenreumatologi. Hoitoon osallistuu moniammatillinen tiimi sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. 

Hammaslääkäri seuraa moniammatillisen tiimin osana lapsen leukojen kasvua ja leukanivelen kehitystä. Pitkittynyt leukaniveltulehdus voi aiheuttaa purennan ongelmia ja leukojen asymmetriaan. Mahdollisen leukaniveltulehduksen varhainen diagnosointi ja hoitaminen on tärkeää, jotta vältettäisiin nivelvaurioita ja kasvun häiriöitä.

Lääkityksen tauotus ja hammastoimenpiteet

Lääkehoidon tavoitteena on hoitaa tulehdusta sekä ehkäistä kudostuhoa ja kasvuhäiriöitä. Farmakologinen hoito voi sisältää esimerkiksi immunosuppressiivista lääkehoitoa, biologisia lääkkeitä tai kortisonivalmisteita. Uusilla systeemisillä biologisilla lääkkeillä on saatu hyviä tuloksia tulehduksen hillitsemisessä. Tällä hetkellä noin 40 % lastenreumapotilaista saa biologista lääkehoitoa.

Koska biologiset lääkkeet lisäävät infektioriskiä, hammaslääkärin on syytä konsultoida hoitavaa lääkäriä ennen isompia hammastoimenpiteitä. Hampaan paikkaaminen ei vaadi lääkityksen tauotusta. Hammaskiven poisto sen sijaan suositellaan tehtäväksi kahden lääkeannoksen injektoinnin välissä. Isommissa hammaskirurgisissa toimenpiteissä ja hampaan juurihoidossa suositellaan lääkityksen tauotusta.

Biologinen lääkitys ei yleensä edellytä endokardiittiprofylaksia hammastoimenpiteiden yhteydessä.

Uusi suositus potilaan kliiniseen tutkimiseen

Lastenreumapotilaan kliinisestä orofaciaalisesta tutkimuksesta on juuri valmistunut uusi kansainvälinen näyttöön perustuva suositus. Monialaisen suosituksen laatimiseen on osallistunut reumatologeja, ortodonteja, suu- ja leukakirurgeja sekä kipuspesialisteja.  

Suositusta voi käyttää apuna potilaiden kliinisessä tutkimisessa ja hoitovasteen seuraamisessa hammaslääkärin vastaanotolla. Suositus tukee ja helpottaa myös myöhempää JIA-tutkimusta.

Oireiden määrityksessä tulisi suosituksen mukaan selvittää ja kirjata muun muassa potilaan orofaciaalisten oireiden sijainti, intensiteetti, taajuus ja luonne. Kliiniseen tutkimukseen tulisi sisältyä esimerkiksi leukanivelen ja purentalihasten palpointi , leukanivelen kivun selvittäminen alaleuan liikkeissä sekä niveläänet, maksimaalinen suun avaus ja sivuliikkeet, deviaatio avausliikkeessä sekä kondyylin translaatio avausliikkeessä. Leukanivelen tilanteen seurannassa kuvantamistutkimukset ja niiden kirjaaminen ovat keskeisiä – esimerkiksi rajoittunut suun avautuminen on tärkeä kliininen merkki leukanivelen affektoitumisesta, mutta se tulisi aina varmentaa magneettikuvauksella.   

Lastenreuma-luentosessio Hammaslääkäripäivillä 23.11.2018.

The Journal of Rheumatology: Clinical Orofacial Examination in Juvenile Idiopathic Arthritis: International Consensusbased Recommendations for Monitoring Patients in Clinical Practise and Research Studies: http://www.jrheum.org/content/44/3/326