Lasten ja nuorten protetiikka on ennen kaikkea edellytysten luomista purennan kuntoutukselle joskus tulevaisuudessa – valmistavia ratkaisuja ja säilyttämistä. Näin EHL Taina Kankaala tiivistää lasten protetiikan tavoitteet. Estetiikalla on oma painoarvonsa.
Lasten ja nuorten proteettisia ratkaisuja tarvitaan, kun hampaita, hammas- tai kudosmateriaalia puuttuu (esim. amelogenesis imperfecta, MIH, halkiopotilaat, karies- ja eroosiopotilaat jne.) joko synnynnäisesti tai hankitusti. Hoito vaatii pitkälle suuntaavaa suunnittelua. Kankaalan näkemyksen mukaan ”lopullista proteettista hoitoa” ei ole olemassakaan.
– Minun mielestäni ei ole kuin kehittyvää hampaistoa. Potilaan purentaelimistössä tapahtuu muutoksia koko eliniän ajan lapsuudesta vanhuuteen.
Lieviltäkin vaikuttavasta kiillehäiriöstä voi seurata kulumista, vihlomista, purennan muutoksia ja esteettisiä ongelmia. Tutkimuksen mukaan varhaiset korjaavat hoidot paransivat esim. amelogenesis imperfecta -potilaiden elämänlaatua ja he kokivat olevansa ”normaaleja” hoitojen jälkeen (Pousette Lundgren, 2015). Dentogenesis imperfecta -potilaiden kohdalla Kankaala muistuttaa, että maitohammasvaiheen restaurointi on edellytys purennan suotuisalle kehitykselle ja jatkoprotetiikalle. Erityisen suuri merkitys jo varhaisella korjaavalla hoidolla ja hyvällä suunnittelulla on vakavammissa vaurioissa.
Vaikeissa hammas- sekä kudospuutostapauksissa tarvitaan usein eri erikoisalojen asiantuntijoiden yhteistyötä. Hampaiden synnynnäinen tai tapaturman aiheuttama puutos asettaa hammaslääkärin monien kysymysten eteen: Säilytetäänkö maitohampaita tai pysyviä? Onko poisto paras ratkaisu? Säilytetäänkö juuria? Autotransplantaatio? Restauroidaanko hampaita purentakorkeuden säilyttämiseksi? Miten luusta huolehditaan? Kankaala muistuttaa erityisesti luun säilyttämisen tai kasvattamisen merkityksestä.
– Ilman hampaita ei ole kudoksia eikä purentaa, ja ongelmat kasvavat kasvun myötä.
Kasvuiässä hoitoon vaikuttavia ja sitä komplisoivia tekijöitä on joskus vaikea ennustaa. Pitkät hoidot ovat myös uuvuttavia potilaalle.
– Tilanteet muuttuvat nopeasti. Hyvinkin kooperatiivisesta, kiltistä lapsesta voi tulla haastava teinipotilas.
Lapsuusajan hoidoissa on tärkeä tiedostaa mm. hammashoitopelon riski ja toisaalta mahdollisuus hoitaa sitä. Kankaala muistuttaa, että lapsen proteettiset hoidot ovat myös koko perheen asia. Vanhemmillakin voi olla kovia vaatimuksia hoitavalle hammaslääkärille. Lapselle tulee myös viimeistään alakouluikäisenä oma näkemys hampaiston estetiikasta.
– Purennan ohella estetiikkaa ei voi ohittaa, mutta on tärkeää muistaa, että estetiikka on potilaan päätös.
Lapsen kohdalla on vaikea ennustaa myös, millaiset hoitoon vaikuttavat fyysiset, sosioekonomiset ja psyykkiset edellytykset potilaalla on tulevaisuudessa.
Tutkimusaineistot kasvuikäisten protetiikasta ovat usein pieniä ja ikäjakauma on iso. Lasten kohdalla seurannat ovat myös lyhyitä. Osa tutkituista oireyhtymistä on hyvin harvinaisia, ja tutkitut materiaalit ja tekniikat muuttuvat nopeasti. Kankaala jääkin kaipaamaan mm. pitkäaikaisseurantoja, moniammatillisia julkaisuja kokonaistilanteesta sekä tutkimuksia materiaalien soveltuvuudesta ja lasten parodontiumin erityispiirteistä.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 6/2016
Lähde: EHL Taina Kankaalan luento Kehittyvän hampaiston protetiikka. Apollonia Symposium 19.3.2016.
