Merkittävällä osalla maailman väestöstä ei ole varaa ostaa ja käyttää fluorihammastahnaa suositusten mukaisesti, todetaan tuoreessa Plos One -lehdessä julkaistussa artikkelissa.

Karies on maailman yleisimpiä sairauksia, ja sillä on valtava vaikutus sekä yksittäisten ihmisten elämään että kansantalouksille. Fluorihammastahna on hiljattain sisällytetty WHO:n välttämättömien lääkkeiden listaan (Model List of Essential Medicines). Tietoa siitä, miten hyvin ihmisillä eri puolilla maailmaa on varaa ostaa ja käyttää fluorihammastahnaa suositusten mukaisesti, ei kuitenkaan juuri ole.

WHO:n toteuttamassa tutkimuksessa pyrittiinkin selvittämään, miten hyvin pienituloisilla kansalaisilla erilaista tulotasoa edustavissa maissa on varaa käyttää fluorihammastahnaa (fluoridipitoisuus 1 000–1 500 ppm) kahdesti päivässä riittävä määrä. Riittäväksi käyttömääräksi on arvioitu vuositasolla 182,5 grammaa.

Tutkijat keräsivät Euromonitor-markkinatutkimustietokannan avulla tietoa fluorihammastahnojen myyntihinnoista ja markkinaosuuksista niistä maista, jotka ovat mukana Euromonitorissa (40 maata). Tutkimusmateriaalin paikallista keräämistä varten rekrytoitiin yhteensä 82 hammaslääkäriä eri puolilta maailmaa. Kukin hammaslääkäri valitsi itse myymälän, josta paikalliset perheet ja kotitaloudet usein ostavat hammastahnansa. He kuvasivat tutkimusta varten kehitetyn mobiilisovelluksen avulla edullisimmat myymälässä myytävät fluorihammastahnapakkaukset ja lähettivät kuvat WHO:n tutkijoille, jotka analysoivat kuvissa näkyvät pakkausten tiedot.

Tietoa saatiin yhteensä 78 maasta. Näistä maista lähes 44 % oli Maailmanpankin luokituksen mukaan korkean tulotason maita ja vajaa 9 % matalan tulotason maita.

Saadun tiedon perusteella kullekin maalle laskettiin ns. Fluoride Toothpaste Affordability Ratio (FTAR). Tämä luku saatiin kertomalla halvimman hammastahnan grammahinta suositellulla vuosikäyttömäärällä (182,5 g) ja jakamalla tämä summa edelleen päiväpalkalla, jonka kyseisessä maassa julkisella sektorilla työskentelevä kouluttamaton työntekijä ansaitsee. FTAR-luku kuvaa, kuinka monen työpäivän ansiot matalapalkkainen työntekijä tarvitsee suositellun vuosittaisen hammastahnamäärän hankintaan. Aiempien tutkimusten perusteella katsottiin, että jos FTAR-luku oli yli 1, hammastahna ei ole kohtuuhintaista.

Tulosten erot olivat suuret: yhdessäkään Maailmanpankin luokituksen korkean tulotason maassa FTAR-luku ei ollut yli 1 (keskiarvo oli 0,18 eli alle viidesosa päiväpalkasta). Raja ei ylittynyt myöskään ylemmän keskitulotason maissa, mutta niiden väliset keskinäiset erot olivat suuret: esimerkiksi tähän ryhmään kuuluvassa Jordaniassa FTAR-luku oli yli 2. Alemman keskitulotason maissa heikosti tienaava työntekijä tarvitsi keskimäärin jo 3,22 päivän tulot ostaakseen 182,5 g halvinta hammastahnaa, ja alimman tulotason maissa luku oli 3,58. Erityisesti monissa Afrikan maissa FTAR-luku oli huikean korkea, Beninissä lähes 11.

Tutkijat havaitsivat myös, että halvimpien hammastahnojen ostovoimakorjatut hintaerot maiden välillä olivat pienet. He toteavat, että vaikka fluorihammastahnaa on hyvin saatavilla kaikkialla maailmassa, monissa matalan ja keskitulotason maissa nämä tuotteet eivät ole kohtuuhintaisia pienituloisille. Heidän mukaansa hintoja tulisikin erityisesti matalan ja keskitulotason maissa säännellä terveyspoliittisin keinoin, kuten tehdään monien muidenkin välttämättömien lääkeaineiden kohdalla. Yksi keino voisi olla esimerkiksi fluorihammastahnojen arvonlisäveron alennus tai poisto.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 13/2022

Lähde: Gkekas A, Varenne B, Stauf N, Benzian H, Listl S. Affordability of essential medicines: The case of fluoride toothpaste in 78 countries. Plos One. Julkaistu verkossa 19.10.2022.
doi: 10.1371/journal.pone.0275111