Laboratorioiden ympäristöjalanjälki näkyy erityisesti suurena sähkön ja veden kulutuksena sekä kemikaalikuormana. Tutkimusten työvaiheet vaativat energiaa, tiloja, vettä, kemikaaleja, tarvikkeita, jätteidenkäsittelyä ja logistiikkaa. Laboratoriotutkimukset ovat kuitenkin yksi keskeinen osa diagnostiikkaa, ja niitä tehdään valtava määrä terveydenhuollossa.
– Tuhatta täydellistä verenkuvaa vastaavalla kulutuksella voi ajella lähes 800 kilometriä tavallisella autolla, ja me teemme näitä miljoonia vuosittain, konkretisoi Itä-Suomen yliopiston kliinisen kemian professori Tuija Männistö Lääkäripäivillä 2025.
Hänen mukaansa laboratorioissa ei voida juurikaan vaikuttaa siihen, mitä tutkimuksia tehdään. Moniin asioihin voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota, kun mietitään esimerkiksi kliinisen kemian analytiikan ympäristöjalanjälkeä. Selkeitä toimia ovat jätteiden kierrätys, hukan vähentäminen toiminnassa ja yhden näytteen hyödyntäminen mahdollisimman laajaan repertuaariin eri tutkimuksia.
Laitteet kuluttavat paljon sähköä, mutta sen lisäksi ne vaativat säädellyn lämpötilan ja ilmankosteuden. Ympäristön kannalta on merkityksellistä, jos ainakin osa laboratorion laitteista voitaisiin saada välillä nukkumaan ja jos laitehankinnoissa suositaan niukemmin energiaa ja vettä tarvitsevia sekä vähemmän lämpökuormaa tuottavia laitteita.
– Laboratoriot kuluttavat noin viisi kertaa enemmän vettä kuin tavallinen lääkärin vastaanotto. Lisäksi laboratorioissa käytetyn veden tulee olla ultrapuhdasta, ja tavallista puhdasta vesijohtovettä tarvitaan kolme litraa tuottamaan litra tällaista suodatettua ja puhdistettua vettä.
Itse näytteenotolla on merkittävä vaikutus hiilijalanjälkeen, sillä toimenpiteessä syntyy runsaasti jätettä (neula, holkki, putket, laastarit, hanskat, näytteen pakkaus) ja näytteet kuljetetaan aina eteenpäin. Sairaaloissa näytteet kulkevat putkiposteilla ja toimipisteiden välillä usein autoilla. Männistön mukaan päästökuormaa voitaisiin tältä osin pienentää käyttämällä mahdollisuuksien mukaan vihreää logistiikkaa, kuten esimerkiksi vähän kuluttavia ajoneuvoja, sähköautoja ja polkupyöriä.
– Sitä, millainen vaikutus laboratorioiden keskittämisellä on suhteessa kuljetuskustannuksiin, ei ole laskettu, mutta hukkaa on saatu vähennettyä keskittämisellä.
Männistö muistuttaa, että keskeisessä roolissa ympäristövaikutusten kannalta on lähetteen tekijä. Hän pyytääkin tarkistamaan, onko koe otettu juuri, kannattaako sitä ottaa uudestaan ja voiko potilaalle tilata samalle käynnille useampia tutkimuksia. Tärkeänä lähtökohtana on ammattikunnan ajattelutavan muuttaminen kestävämmäksi.
Annika Nissinen, Hammaslääkärilehti 3/2024
Lue lisää kotimaisia tiedeuutisia.