Kipu on varoitusmerkki. Akuutti kipu varoittaa kudosvauriosta, kun taas krooninen kipu kertoo usein siitä, että elämässä on liikaa kuormitusta.

– Jokaisella meistä on tietty raja sille, kuinka paljon biologista, psykologista ja sosiaalista kuormitusta kestämme, toteaa työterveyspsykologi Tuire Väänänen.

– Kun tämä raja ylittyy, alamme oirehtia jollakin tavoin.

Tämä voi tapahtua esimerkiksi seuraavasti, kertoo PKS-Sehykissä kasvokipupotilaita hoitava suukirurgi, kivunhoidon erityispätevyyden suorittanut Marina Kuhlefelt.

– Työssäkäyvä pienten lasten äiti tai isä, jolla on esimerkiksi talonrakennusprojekti tekeillä, hakeutuu päivystykseen hammassäryn takia. Kliinisen tutkimuksen tai röntgenkuvan perusteella kudosperäistä syytä kipuun ei löydy, vaikka kipu häiritsee sekä yöunta että arjessa selviytymistä.

Stressaantuneen ihmisen hermosto reagoi usein kudoksista aivoihin nouseviin kipuviesteihin hyvin herkästi. Kipu saattaa häiritä unta, ja unettomuus laskee kipukynnystä. Myös kivun pelko voimistaa kipukokemusta. Lisäksi potilas saattaa alkaa välttää pureskelua sillä puolella hampaistoa, jolla kipu tuntuu, ja vastakkaisen puolen lihaksisto kuormittuu. Ja näin kierre on valmis.

– Krooninen kipu on yhtä todellista kipua kuin kudosvauriokipu, muistuttaa Väänänen.

Kuhlefeltin mukaan on äärimmäisen tärkeää, ettei hammaslääkäri hoida kroonista kipua kudosvauriokipuna.

– Älä ikinä tee kajoavaa toimenpidettä, jollet löydä kipuun sellaista syytä, johon toimenpide auttaa, hän muistuttaa.

– Kohtaan paljon potilaita, joille on tehty juurihoitoja ja hampaanpoistoja pelkästään kivun takia.

Kipulääkettä potilaalle voi kyllä määrätä lyhytaikaisesti, ja hyvästä purentakiskosta on harvoin haittaa.

Kroonisen kivun hoidon perusperiaatteet ovat toisenlaiset kuin akuutin kivun. Hoito vaatii usein erikoissairaanhoitoa ja monen eri alan ammattilaisen – esimerkiksi hammaslääkärin, fysioterapeutin ja psykiatrin – yhteistyötä. Krooninen kipu ei myöskään parane tai helpotu ilman potilaan omaa motivaatiota – sitä, että hän itse alkaa hoitaa itseään sekä psyykkisesti että fyysisesti.

– Pitkäaikaisen kivun hoito alkaa siitä, että potilas saa kertoa rauhassa oman tarinansa, Kuhlefelt toteaa.

Kuhlefeltilla kipupotilaan ensikäynnin pituus on 60 minuuttia. Potilas tulee vastaanotolle mukanaan täytetty kipukyselykaavake, josta kokenut kivunhoidon asiantuntija pystyy jo päättelemään paljon. Perusteellisen haastattelun jälkeen suljetaan vielä pois kudosperäiset syyt kivulle.

Nykyään kroonista kipua hoidetaan ensisijaisesti lääkkeettömillä menetelmillä. Lähtökohta ei ole se, että kaikkea kipua välttämättä saataisiin pois; sen sijaan pyritään siihen, että potilas oppii selviämään kivun kanssa entistä paremmin. Varsinkin alussa lääkehoito on kuitenkin usein tärkeää, jottei kipu esimerkiksi estäisi nukkumista. Kroonisen kivun hoidossa käytetään yleensä eri lääkkeitä kuin akuutissa kivussa.

– Itse määrään eniten amitriptyliinia, nortriptyliiniä tai pregabaliinia, Kuhlefelt sanoo.

– SNRI-lääkkeistä duloksetiini tai venlafaksiini voivat tulla kyseeseen, ja joskus on perusteltua määrätä tramadolia.

Monia potilaita auttaa jo tieto kroonisen kivun luonteesta: elimistössä ei mikään ole menossa rikki, vaikka sattuukin.

– Olennaisinta on kuitenkin se, että potilas itse motivoituu hoitamaan kipuaan. Usein se vaatii ahaa-elämystä esimerkiksi sen suhteen, että tahtia on hidastettava ja elämässä, vaikkapa työssä, on tehtävä jokin muutos.

Lihasperäisissä kivuissa on usein tarpeen myös, että potilas lakkaa välttelemästä kipua ja kykenee kuntouttamaan lihaksia kivusta huolimatta.

Laura Kimari, Hammaslääkärilehti 3/2018

Lähteet: EHL Marina Kuhlefeltin puhelinhaastattelu 18.1.2018.

Luentosessio Täyttä elämää kroonisesta kivusta huolimatta Lääkäripäivillä 12.1.2018.