Suun kuivuminen on ongelma, joka koskettaa satojatuhansia vanhuksia ja aikuisia. Kuivan suun tunne heikentää elämänlaatua ja syljenerityksen väheneminen muuttaa suun toimintaa. Syljen määrän vähentyessä syöminen ja puhuminen vaikeutuvat, hampaiden reikiintymisalttius lisääntyy ja riski limakalvojen vaurioitumiselle kasvaa.
Kuivan suun aiheuttamat ongelmat ovat selvästi lisääntyneet eliniän odotteen noustessa ja omat hampaansa säilyttäneiden vanhusten määrän kasvaessa, huomautti professori Timo Närhi Hammaslääkäripäivillä luennollaan ”Vanhusten kuiva suu”. Suun kuivumisen taustalla voi olla jokin sairaus, kuten Sjögrenin syndrooma, mutta yleisimmin suun kuivuus johtuu syljeneritystä vähentävien lääkkeiden käytöstä. Jo 1·3 lääkettä vähentävät syljeneritystä ja lääkkeiden lisääntyessä syljeneritys vähenee edelleen. Arvioiden mukaan monella vanhuksella on 4–5 lääkettä.
Kserostomia eli kuivan suun tunne ja hyposalivaatio eli alentunut syljeneritys kulkevat usein käsi kädessä, mutta eivät aina. Kuivan suun tunne voi vaivata potilasta ilman alentunutta syljeneritystä ja toisin päin. Voitelevan, puhdistavan ja suojaavan syljen määrän tai koostumuksen muuttuessa suun ekosysteemi horjahtaa. Suun kuivumisen syy on aina selvitettävä ja syljeneritys tutkittava, jotta hoito voitaisiin suunnata oikein.
Hoidon tärkein tavoite on hampaiden reikiintymisen estäminen ja limakalvojen kostuttaminen. Tärkein hoitotoimenpide on syljenerityksen lisääminen. Lääkityksen aiheuttama syljenerityksen väheneminen voidaan parantaa usein lääkkeiden määrää vähentämällä tai lääkevalmistetta vaihtamalla yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Pureskelun ja makuaistin välityksellä saatava stimulaatio, kuten imeskelytablettien käyttö, on tehokas syljenerityksen lisääjä. Kuivia limakalvoja voidaan myös voidella musiinipitoisilla geeleillä, suusuihkeilla tai vaikkapa ruoka- ja oliiviöljyllä. Kuivasta suusta kärsivien tulisi aina muistaa välttää alkoholia sisältäviä suuvesiä, sillä ne kuivattavat suun limakalvoja ja pilkkovat suun limakalvoja suojaavia proteiineja.
Hammaslääkärin vastaanotolla tulisi keskittyä plakin huolelliseen puhdistamiseen ja omahoidon neuvoihin.
Annika Nissinen, Suomen Hammaslääkärilehti 16/2009
